Äiti

Olen synnyttänyt kolme lasta ja sen myötä minua on alettu kutsumaan äidiksi. Äidiksi minua kutsuivat ihmiset jo ennen kuin lapset sen osasivat. Minut siis käsitettiin äitinä, ei naisena.

 

Äitiys on metka juttu. Se antaa ja se ottaa. Yleinen käsitys on, että sen pitäisi antaa enemmän kuin ottaa. Entä sitten kun niin ei ole? Olet huono äiti, itsekäs äiti ja joidenkin mielestä ihan käsittämätön äiti. Mihin asti äitiyden tulee kantaa? Hyvä äiti ei tokikaan koskaan käännä selkäänsä lapselleen ja ovi on aina avoinna. Facobookiin laitetaan toinen toistaan kauniimpia postauksia -Minä en koskaan evää lapseltani hän tarvitsemaansa huomiota ja apua. Tosin olen huomannut katuja kulkiessani myös niitä äitejä, jotka valittavat ja marisevat siitä, kun lapsi vaatii huomiota, pieni lapsi ehkä noin kolmevuotias. Pitkä on taival äidillä olla kääntämättä selkäänsä, jos nyt jo väsyttää.

 

Olenpa kuullut useammankin äidin suusta toteamuksen- Vihdoin menet hoitoon, niin saan olla rauhassa ja saan omaa aikaa. Onneksi faceen voi edelleen postata äitimyyttiä ylläpitäviä söpöyksiä. Jänniä on myös ilmaisut – Minun rakas lapsi, minulle kaikkein tärkein ja kuolisin jopa hänen puolestaan. Ovatkin rakkaita, mutta miksi sitä pitää, itsestään selvää asiaa, toitottaa ja maailmalle julistaa. Ja toisen puolesta kuoleminen onkin mutkikas juttu. Entäpä jos on useampi lapsi, joista yksi kuolee. Kuoletko hänen puolestaan ja jätät muut kaikkein rakkaimmat lapset ilman äitiä. Kuinka valita?

 

Keskusteluissa ilmenee usein aiheena myös aika, jolloin lapset muuttavat pois. Vihdoinkin ja alkaa se oma elämä. Täytyy vain kaikille muistaa muistuttaa, että ovi on auki, aina. Paitsi silloin, kun olet lomamatkalla tai sopinut menosta teatteriin ystävien kanssa. Olethan sinä jo oman osuutesi tehnyt ja nyt on aika lapsen koetella omia siipiään. Olet siis vain hyvä äiti, kun et heti ole auttamassa. Et kuitenkaan käännä selkääsi ja pidät ovea auki. Mahtaa tulla jo kylmä ja olla energiataloudellisesti kannattamatonta pitää ovea auki. Meillä on kylmät talvet.

 

Pitääkö äidin rakkauden ymmärtää myös lähes aikuista lasta, tai jo aikuista, joka silmät kiiluen huutaa huoraa ja uhkaa lyödä. Toki hyvä äiti istuu myös lävitse monet oikeudenkäynnit, kun tuo kaikesta rakkain piripäissään kerta toisensa jälkeen mokaa. Hyvä äiti ei silloinkaan käännä selkäänsä, vaan antaa kaikki rahansa, aikansa, terveytensä ja tietysti sen suuren rakkautensa.

 

Hyvä äiti ei ole väsynyt, ei suutu eikä ole valmiina aika ajoin heivaamaan koko ipanalaumaa ihan jonnekin muualle.

 

Äitiyden myötä tulee pitää myös kaikista muista maailman lapsista. Naapurin, mahdollisen työn kautta ja luonnollisesti ihan kaikista lapsista. Ja tässä olen täysin samaa mieltä. Jos olet äiti, niin välität myös muiden lapsista, rotuun, väriin, kehitystasoon tai vammaisuuteen katsomatta. Jos olet mielestäsi hyvä äiti, niin ei ole olemassa naapurin kakaroita, perhanan kasvattamattomia idiootteja eikä niitä muiden apinoita. Voiko kaikkia pelastaa? Ei voi, mutta asiallinen kielenkäyttö sekä edes empatian tunne ovat oleellisia ja niiden pitäisi olla itsestään selviä.

 

Itsestään selvää tulisi olla myös ymmärrys niitä äitejä kohtaan, jotka eivät jaksa vaan ajavat auton suoraan päin bussia. Lienee tuokin äiti tuntenut rakkautta lapsiaa kohtaan heitä ensikertaa sylissään pitäessään. Hyvä äiti ei kaiketi tuomitse ketään heikompaansa, koska hänen suuri sydämensä ja rakkautensa on rajaton. Eikä hän käännä selkäänsä eikä sulje oveaan loppuun palaneelle äidille.

 

Äideillä ei ole etuoikeutta olla muka parempia ihmisiä kuin muutkaan. Ei äitiys yksistään saa ymmärtämään lasten hätää tai tarpeita. On olemassa määrämätön määrä naisia, jotka laittavat kaikkensa peliin hyvien äitien lapsien puolesta. Eivät ole itse äitejä, mutta antavat kaiken rakkautensa, empatiansa ja pitävä ovet auki, jopa ikkunatkin. Sitten on olemassa ryhmä isiä ja ei isiä. Onpahan heilläkin oma osuutensa lasten elämässä, jotta siitä mahdollisesti tulee hyvä ja turvallinen.

 

Hyvä äiti rakastaa, mutta ei todistele sitä koko maailmalle. Hyvä äiti on välillä väsynyt ja valmis luovuttamaan, mutta jatkaa silti. Ja jos ei jaksa jatkaa, niin luovuttaa lapsensa muiden hoidettaviksi, ollen silti hyviä äitejä. Hyvä äiti kääntää joskus selkänsä säilyttääkseen henkensä ja rahansa. Hyvä äiti menee teatteriin hyvällä omalla tunnolla, koska onhan lapsen elämässä muitakin aikuisia. Hyvä äiti rakasta ja on äiti niillä eväillä kuin hänellä on ja se on riittävää.