Sköödi bröödi

9- vuotias tanssii tyttösyntymäpäivillä ja ilmoittaa osaavansa englanninkieliset sanat ulkoa ja ihan oikein. Tarkkaan kuunnellessa tulee mieleen Remu-englanti ja oma ihan yhtä vahva kielitaito. Kertosäkeistöissä viimeiset tavut kuuluvat selvemmin, mutta väliosat ovat sköödi bröödi- englantia. Uuuh ja ou jee taipuvat mallikkaasti. Samaan aikaan tuo vaalenapunaisiin puettu neito poseeraa ammattimaisin ottein yhteisvalokuvassa kääntäen päätään ja suipistaen suutaan kuin aikuinen nainen, ylähuuli törröllään ja silmissä kohtalokas katse. Ympärillään olevat yhdeksän muuta tyttöä tuijottavat kameraan ja hymyilevät harvahampaista hymyään. Tanssiminen tuntuu kuuluvan 7- vuotis synttäreille olennaisena osana ja tuo juhlien ehdoton kuningatar kehoittaakin muita katsomaan hyvin osaamiaan tanssiliikkeitään. Hän erottuu. Harmillista, että hän erottuu osin siksi, että kaikki hänen tuottamansa on ulkoa opittua käytöstä pinnallisesta aikuisten maailmasta. Vaaleanpunainen mekko ei takaa viattomuutta.

Jäimme kaksi aikuista naista pohtimaan tytön erilaisuutta. Kehuimme mekkoa nätiksi ja tanssiliikkeitä taitaviksi. Pieni tyttö epävarmuudessaan on liikuttava ja samaan aikaan surullinen näky. Tyttö erottuu joukosta myös siksi, että hän on kovin aikuishakuinen. Me aikuiset naiset suomme kerta toisen jälkeen hänelle kannustavia sanoja ja huomioimme erityisen taitavan pyörähdyksen. Juhlien loputtua hän on ainoa, jota täytyy kehottaa lähteämään. Kysymykseen- Eikö vielä voisi jäädä?, on valitettavasti vastattava ei. Juhlat jatkuvat sukulaisten voimin ja pienen prinsessan on aika pukea jalkaansa lasikengät. Toivon, ettei hän matkallaan tiputtanut toista, koska prinssien aika ei ole vielä. Mutta onko se hänen kohdallaan liian aikaisin jossain vaiheessa, niin se on mahdollista.

Millainen pitäsi 9- vuotiaan olla tänä päivänä. Ei ainakaan kuunnella lastenlauluja huomaan. Rakkaudesta laulaa Robin ja Elastinen unohtamatta Isaac Elliotia. No, nuo eivät ole pöllömpiä valintoja ja toimivat näin keski-ikäisellekin. Aiheet ovat rakkautta, ei söpöjä kissanpoikasia tai My Little Ponya. Listalla soi myös musiikkia tyttöjen suosimista elokuvista joita ovat Monster High ja Barbie. Berbie, jota olen aina avoimesti inhonnut koska luo sellaista naiskuvaa joka on täysin ällö, vaikuttaa nyt jopa mukavalta kaikessa naiviuudessaan. Hän ei pukeuden verkkosukkiin eikä liiemmin meikkaa. Tuo naiskuvan vääristäjä alkaa vaikuttamaan esikuvalliselta ja hyvä arvoja edistävältä. Toki Monstereiden koulussakin hyvä voittaa lopulta, mutta ennen sitä on melkoinen määrä kieroilua ilmassa. Saako leikkiä? Saa ja onneksi vielä siihenkin löytyy pienellä kannustuksella intoa, mutta motivointia täytyy aikuisjohtoisesti antaa ja johtaa leikkiä. Liian lapsellista on vain istua ja antaa keijmaailman viedä.

Onneksi huomaan, että 7- vuotias saa lahjaksi myös legoja, sellaisia tyttöaiheisia ja ihaneja kimalletarroja ja vaaleanpunaisia vaahtokarkkeja. Huomaan myös lakkaavani kynsiä kultaisella bling bling- kynsilakalla pienten tyttöjen pureksittuja kynsiä. Tämä on söpöä ja vaihdan tyttöhöpötysasteen päälle.

Työni kautta näen eri-ikäisiä tyttölapsia ja kaipaan kovasti omaa lapsuusaikaa sekä nuoren naisen orastavaa kasvua. Itse laukkasin pitkin ruohokenttää vielä 12- vuotiaana, heppani oli hieman vikuri. Nyt 11- 12- vuotiaat meikkaavat ja pukeutuvat spandex-housuihin. Ei onneksi kaikki, mutta heillä taitaakin olla itsetunto kohdallaan ja takana perhe, joka vahvistaa leikkiä ja lapsena olemista. Miksi ihmeessä pienellä tytöllä on kiire kasvaa aikuiseksi vain huomatakseen, että sköödi bröödi laulunrenkutus jatkuu yökerhon tahmaisella lattialla.