Asettumista lomalle

Kuvassa on yksi lempipaikoistani. Varlaxudden Emäsalon saaren kärjessä. Tässä maisema lepää lumivapan alla, unessa tai vähintään horroksessa. Kesä on alkanut ja minun ajatteluni on unessa tai vähintään horroksessa.

Lomani on kestänyt 10 päivää. Mitä olen tehnyt? Mitä olen ajatellut?

Olen nukkunut. Olen nukkunut suurinpiirtein kahdeksan  tuntia yössä. Päivisin nukun 1-3 päiväunet, joista osa kuolapäikkäreitä. Pukeudun, jollain tavalla, joka päivä. Näen unia. Uneksin työt pois ja matkustan melko vilkkaissa tapahtumissa ja oudoissa maisemissa. Nukun kuin en olisi nukkunut koko vuonna. Kuitenkin virkistyn uni unelta. Hymyilen onnellisena ennen nukahtamista ja annan itseni vajota tiedottomaan tilaan. Herään ja kummastelen ajan kulmista. Haron hiuksiani, juon ehkä vähän syön ja valmistaudun nukkumaan.

Olen saanut sjoitettua päiviin ihmisiä. Heitä olen sijoitellut sinne tänne ja sopivan pienissä erissä. Olen pysynyt hereillä tapaamisen aikana, mutta sohvalle päästyä olen hieman levännyt, ehkä torkahtanut, mutta joka tapauksessa ainakin levännyt. Olen enemmän kunnellut kuin puhunut. Olen nauttinut kasvoista, äänistä ja eleistä jotka näen livenä edessäni. Jossain vaiheessa eristäytyminen on vähentnyt ja näen eläviä ihmisiä. Tuntuu hyvältä, mutta välillä on levättävä.

Mieheni on kärsivällisesti suhtautunut uneliaaseen minuun. Ehkä hän salaa huokailee ja päivittelee uneliasta olemustani ja pohtii on nukkumisen määräni enää lainkaan normaalin rajoissa. Hän vaikuttaa ilahtuneelta hereillä oloni aikana. Ehkä etäisesti muistutan hänen vaimoaan, jonka hän edelleen uskoo olevan olemassa. Hän antaa minun nukkua ja se on yksi iso syy rakastaa häntä.

Olen ollut osallisena Mtkl:n Teams-kurssilla vertaisena. Kurssien ajan olen skarpannut, ollut läsnä sekä ollut motivoitunut osuudestani kurssin sisältöön. Kurssin jälkeen olen ehkä käynyt kävelyllä, mutta taatusti olen hieman leväänyt, kenties käynyt syvässä unessa.

Oletan, että olen käynyt kaupassa, siivonnut sekä huolehtinut hygieniastani riittävästi. Oletan, että olen puhunut ihmisille ihan järkeviä ja sellaisia asioita, joita juuri kyseisen ihmisen kanssa yleensä on tapana puhua. Oletan, että väsymys antaa hiljalleen periksi, niin kuin yleensä on antanut jossain vaiheessa kesää. Oletan, että olen ollut ihan ok ihmisiä kohtaan. Oletan, että on melko ok olla väysnyt kevään rumban jälkeen.

Onhan näin ollut ennenkin. Rakastan nukkumista. Nukkuminen on turvasatamani ja keinoni olla irti ja vapaa. Onneksi tiedän, että lomani vaihtuu ajan kanssa toimeliaammaksi ja saa muutakin sisältöä kuin mitä unimaailmani tarjoaa. Uskon, että loman lopussa pysyn hereillä kokonaisen päivän ajan. Ja jos en, niin sitten minä hieman lepään ja uneksin.

Ihanaa olla lomalla!