Muutto, oiva itsemyötätuntoharjoitus

Kuvien välillä on aikaa kuusi tuntia ja noin 47 kilometriä. Muutin lauantaina ja nyt kun maanantai, niin muuttopäivä tuntuu jotenkin kaukaiselta. Minulle teki hyvää  muuttaa monesta syystä, mutta samalla se oli oiva itsemyötätuntoharjoitus. Tarvitsin sitä ja nyt hengittelen sen tuloksia ja mietin tuntemuksia.

Muutosta voi sanoa sen, että piti pakata. Piti käydä tavaroita lävitse ja tehdä päätöksiä mikä lähtee mukaan ja mikä ei. Piti tehdä sähkösopimus, muuttoilmoitus, nettisopimus ja kotivakuutuksen siirtyminen, Oli myös selvitettävä muuttopäivä ja ihmiset sitä varten. Kaiken tämän tein jo kesäkuun alussa, jotta sain lomailla mieleni mukaan. Ja minä lomailin, ja minä kävin lävitse muuton tuomia tuntemuksia. Kävin lävitse myös luopumista kaupungista, josta pidän. Kävelin katuja ja istuin torilla. Montaa asiaa tehdessäni mietin, että tämä on nyt viimeinen ja kohta aloitan ensimmäisten tekemisen. Viimeinen yö on nukuttava, jotta ensimmäisen yön on mahdollista tulla. Minä nukuin, heräsin ja nukahdin illalla samaan sänkyyn, mutta uuteen kotiin.

Miten tämä kaikki liittyy itsemyötätuntoon? Minä kerron.

Muuttopäätös tuli hetkessä, mutta se oli varmasti muhinut alitajunnassa jonkin aikaa. Muistan kuinka puhuin kaikille vakuuttavasti. että miksi muuttaisin, vaikka avioero häämötti nurkan takana. Tietysti minun piti muuttaa, mutta päätöksen oli saatava tulla omalla ajallaan. Päätöksen jälkeen ilmoitus Facebookiin. Ensimmäinen ilmoitus mahdollisesta vapaasta asunnosta, oli se oikea, vaikka muitakin vaihtoehtoja kävin lävitse. Minulla oli uusi asunto siis vaivatta. Opin, että pyydä apua, kerro toiveista ja ajatuksista antaen ihmisille mahdollisuuden auttaa. Olen kiitollinen kaikille, jotka osallistuivat asunnon metsästykseen. Yllätyin kuinka moni auttoi. Tästä lähin pyydän helpommin apua ja ilmaisen toiveitani. Asunnon saaminen oli siis helppoa ja nopeaa. Muuttopäivä määrittyi kahden kuukauden päähän, onneksi, sillä kesä ja loma.

Muuttoa varten tulee varata auto, laatikoita, säkkejä, pusseja, kantajia ja jotain tarjottavaa. Mietin asiaa pitkään. Otin käyttööni Googlen ja viikon sisällä minulla oli muuttopalvelu Tammisen kanssa sopimus muutosta sekä loppusiivoussopimus tyhjenevään kotiin. Minä ostin palveluita. Minä, joka on sitä mieltä, että itse on tehtävä. Miksi minun pitäisi tehdä itse kaikki? Siksi, että niin minut kasvatettu ja niin minä olen pitkään ajatellut. Minulla ei ole oikeutta päästä helpolla, ei olla laiska ja saamaton. Onneksi osasin tunnistaa kuka minulle puhuu ja kuinka kaukaa. Minä olen aikuinen nainen ja kas vain tein uudenlaisia päätöksiä. Pyysin siskoni molempiin päihin tueksi, onneksi, sillä ihan yksin olisi ollut kurjaa. Toinen siskoni sanoi, että ota apua vastaan, sillä se annetaan sydämestä ja halusta auttaa. Tarvitsin myös tämän muistutuksen. Olen kiitollinen siskoista, siskon miehestä sekä tuntemattomista, jotka tulivat ja tekivät työnsä ammattiataitoisesti ja sovitusti. Helppoa, ihanaa ja niin vapauttavaa.

Kolme naista ja yksi mies saavat uudessa asunnossa ihmeitä aikaan reilussa tunnissa. Koti on valmis. Muutamia sisustusjuttuja ja vaatekaapin järjestäminen ovat pieniä asioita suuressa kokonaisuudessa. Eilen kävin ostamassa mikron sekä viherkasvin. Joku päivä teen jotain hienosäätöä, jos tuntuu siltä. Nyt minä juurrutan itseäni asuntoon, joka on ottanut minut vastaan. Kuuntelen sen ääniä ja tunnustelen sen tuoksuja. Seinät kuuntelevat minua ja suovat turvalliset rajata olemiselleni.

Tuntuu hassulta olla uudessa kodissa ja uudessa kaupungissa. Olen kesän aikana muuttanut, eronnut, hankkinut oman auton ja ensi viikolla menen uuteen työpaikkaan. Ei siis ihme, että osin tunnen itseni vielä irralliseksi omasta elämästäni. Voin hyvin. Voi kuinka se onkin ihanaa. Hiljalleen kehoni sekä mieleni oppivat uuteen ja mahdollisesti myös uuteen ihmiseen. Uusi tuntematon ihminen on ollut merkityksellinen monessa prosessissa ja ilman häntä en ehkä olisikaan tässä. Olen siis kiitollinen myös hänelle.

Muutto on asia, jota harva pystyy yksin tekemään. Eroa ei pysty tekemään yksin. Sopimuksia on tehtävä jonkun kanssa. Minut siis oli pakotettu sopivasti tulemaan omasta turvakuplasta esiin ja tukeutumaan muihin ihmisiin, Tärkeintä puhetta kävin itseni kanssa. Vaihdoin sanoja vanhaan puheeseen. Minä ansaitsen, minulle kuuluu. Minun ei tarvitse yksin eikä minun tarvitse selitellä ratkaisujani kenellekään. Minä tein tämän kaiken vain minulle. Nyt on hyvä suunnata ajatuksia itsen ulkopuolella muihin ja olla tueksi ja avuksi muille. Itseäni en kuitenkaan unohda. Otan tästä kokemuksesta opiksi ja mukaan hyvää tekevät ajatukset, lempeämmän puheen ja kevyemmän hengityksen. Minulla on nyt hyvä.