Kolme vaikuttavaa asiaa, vaikka niitä on enemmänkin
Meri ja kalliot.
On valtavan ihanaa istua katsellen maisemaa, joka jättää sanattomaksi. Kauneus tuntuu syvällä ja saa liikuttumaan. Se saa tuntemaan itseni pieneksi ja suhteuttaa olemassa oloa. Nämä kalliot ovat olleet ennen minua ja tulevat olemaan pitään minun jo kuoltua. Jälkeni ei jää kallioon eikä rantaan lyöviin aaltoihin. On oikeastaan ihan sama olenko olemassa, sillä tämä näkymä on ikivanha ja iätön. Meri ja kalliot. Pilvet ja taivas. Aaltoihin syöksyvät tiirat ja merimetsot, jotka lentävät huoletta, vaikka niitä moni vihaakin.
Rakastan tuulen tuntua ja pulsseina saapuvat tuoksut, jotka aistin vaikka silmät kiinni. Ei turhaan puhuta luonnon vaikuttavasta voimasta. Näillä kaillioilla olen käynyt yli 30 vuoden ajan eri elämän vaiheissa. Näiltä kallioilta on lipaston päällä kivi, jonka nyt jo kuollut tyttäreni kantoi pienenä tyttönä suurella sitkeydellä autoon asti. Olen usein miettinyt, että miten tuo kivi onkaan säilynyt, sillä nyt se on maailman kaunein kivi.
Noilla rannoilla olen surrut myös eroni ja riittämättömyyteni. Noilla kalliolla olen tunnustellut riemut ja rakkaudet. Noilla kallioilla olen syventänyt ystävyyksiäni. Olen istunut ihmisen vieressä hiljaa ja vain ollut. Olen kiitollinen merestä ja kallioista.
Ihanat naiset, joilla osalla on vaihdevuodet.
Vuosi vuodelta tunnustan naisten voiman ja viisauden. Olen tarvinnut naisia enemmän kuin ehkä koskaan, tai ehkä osaan heitä nyt arvostaa. En ole luottanut naisiin aina. Miksi olisin? Naiset jättävät, jopa äidit. Naiset vaativat eivätkä hyväksy.
Voi, kuinka naiset ovatkaan ihania. Naisten kanssa olen käynyt mielenkiintoisia ja pitkiä keskusteluja. Toinen äiti ymmärtää äitiyttä. Toinen lapsensa menettänyt äiti ymmärtää saman kokenutta. Toinen päihdelapsen äiti ymmärtää toista. Toinen eronnut, jätetty tai suuresti rakastettu ja kannateltu suo vertaisuutta. Olen onnellinen, että olen löytänyt naiset. Eivät he kaukana ole olleet, vain minä olen ollut hukassa ja näkemätön.
Ja nyt, kun olen täysissä vaihdevuosissa, niin saan siinäkin vertaisuutta. Kuvan ohjelappu on juuri saamani estrogeenilääkkeen ohje. Minua nauratti ohjeen koko. Ohjeen koko nauratti monia muitakin, ja vaikka me osa jo puhisemme ja hikoilemme, niin jaamme kokemuksia ja tsemppaamme toisiamme. Ja ne, jotka eivät vielä puhise, niin kaikella rakkaudella hihittelevät ja viisastelevat. Olen kiitollinen naisista ja siitä kuinka suurta voimaa heiltä saan.
Tämä kirja ja muutkin kirjat.
Kuvan kirja on vielä kesken. En pysty lukemaan sitä kerralla ja kokonaan, kuten yleensä teen. Joudun pätkimään, sillä itken aina välillä. Koen suurta vertaisuutta, ja vaikka kaikki ei osu yksi yhteen, niin ikäiseni nainen on kokenut monin tavoin jotain samaa kuin minä. On mahtavaa, että asioista kirjoitetaan näin. On mahtavaa, että ihmiset yleensäkin kirjoittavat erilaisia tarinoita ja tosia, sillä niitä lukemalla voi ymmärtää tai irtaantua omasta elämästä.
Viime kesänä Pieni elämä oli kirja joka järisytti. Tänä kesänä Ainoa kotini. Sanat, jotka joku on sisältään päästänyt meidän muiden koettaviksi, ovat suuria sanoja.
Tänä kesänä on tapahtunut monta muutakin vaikuttavaa asiaa. Monta asiaa, joiden merkitys ja voima tavoittaa syvemmän ymmärryksen ajan kanssa. Onnekseni minun ei tarvitse yrittää ymmärtää nyt kaikkea. On ihanaa, että olen kokenut ja tuntenut. Olen usean kanssa itkenyt ja nauranut. Olen saanut valtavasti rakkautta ja huomaan olevani sitä täynnä.
Tänään luen taas sanoja, jotka saavat minut itkemään, mutta samalla vapauttavat, sillä sanoilla on suuri voima.