Eron hyvää tekevä aika
Ja niin olen asunut uudella paikkakunnalla puoli vuotta. Virallisesti avioeronneena seitsemän kuukautta. Uudessa työpaikassa reilu viisi kuukautta.
Reilu vuosi sitten tein eropäätöksen. Joulun ja uudenvuoden aika olivat yksinäistä ja synkkää aikaa. Vuoden 2021 alku oli sitkeää ajatustyötä ja päättäväisyyttä pysyä tehdyssä päätöksessä. Päätöstä helpotti eron toinen osapuoli tekemällä omia ratkaisujaan, joten tiesin olevani oikealla tiellä.
Keväällä -21 ymmärsin olevani itseni puolella ja sisäinen rauha alkoi vakiintumaan ja tuntumaan tutulta aiemmilta vuosilta. Olin palannut minuksi. Samaan aikaan vahvistui ajatus muutosta toiselle paikkakunnalle. Heinäkuussa 2021 muutin ja hyvä niin.
Istun nyt sohvalla odottaen Valtteri-myrskyn saapumista. Myrsky tuntuu vielä etäiseltä, sillä ikkunasta näkyy puita, joiden lumisille oksille osuu auringon valo. Aurinko muistuttaa olemassaolostaan. Se muistuttaa palaavansa myrskyn jälkeen. On siis tyyntä myrskyn edellä, mutta omassa elämässä on tyyntä myrskyn jälkeen.
On mielenkiintoista tarkastella elämää taaksepäin tarkastellen. Muistelen tuntemuksiani ja pohdin mitkä ajatukset silloin olivat totisinta totta. Muistan ajatelleeni olleeni yksin maailmassa. Ainoana tarkoituksen elää päivästä toiseen toistaen arkisia rytmejä ja tekoja. Olin ihminen, joka tekee töitä, tulee kotiin ja suorittaa syömistä sekä nukkumista. Monotonisesti ja ilman ajattelua tai haaveilua tulevasta. Kunhan eli ja oli muka olemassa. Suojamekanismit olivat täydellä teholla käytössä. Älä haaveile, älä tunne, äläkä missään tapauksessa anna periksi. Tuohon aikaan luulin, että koti on ainoa paikka, jota tarvitsen. Ainoa ihminen joka oli olemassa minulle, olin vain minä itse. Ja vain minä tiesin mikä oli minulle hyväksi. Ja niin kuin aina, ihminen joka on suuressa kriisissä, ei suostu näkemään muiden näkökulmia, ei suostu tunnistamaan muiden ajatuksia oikeiksi suostumatta hyväksymään mielen ja ajatusten toipuvan kyllä. Suuressa elämänmuutostilanteessa usea ihminen on jääräpää luullen olevansa aina oikeassa. Osin niin, mutta osin myös täysin väärässä.
Olen joutunut elämäni aikana opettelemaan tukeutumaan toisiin ihmisiin ja heidän ajatuksiin. Olen joutunut, ja saanut, oppia, että oma ajatteluni huijaa, on virheellistä sekä jumiutunutta. Onnekseni elämässäni on ihmisiä, jotka lempeästi ja sitkeästi ovat tunkeutuneet kuoreni lävitse näyttäen toisenlaiset tavat ajatella ja nähdä. Kevään 2021 aikana puhuin itseni itsestäni ulos ystäville ja terapeutille. Onneksi.
Olen eron jälkeen, ja sen ansiosta, uskaltanut kohdata asioita, millainen minä olen parisuhteessa. Synkkinä hetkinä mietin, että minua ei ole luotu parisuhteeseen, sillä epäonnistunhan niissä kerta toisensa jälkeen. Olenko nirso? Vaadinko liikaa? Olenko vääränlainen? Olen ajan kanssa ymmärtänyt olevani oikeanlainen ja olen parisuhdeihminen. Minussa ei ole vikaa siten, että vain minä epäonnistuisin. Minun suhteeni ovat olleet ihan ok sen ajan verran, minkä niiden on kuulunutkin kestää. Ajattelen, että päättyneet suhteet ovat päättyneet oikeista syistä.
Kun kerron olevani avioeronnut, jo toista kertaa, kohtaan myötätuntoa, katseita sekä sanoja, jotka pahoittelevat tilannettani. Kuulen huokaisuja, jotka tahtomattaan kertovat vastapuolen ehkä ajattelevan, että voi kuinka surullista, yksinäinen nainen joka ei onnistu suhteissaan. Tämä on luonnollisesti minun tulkintaani, mutta luulen osuvani osin oikeaan. Nuo pahoittelijat eivät tajua, että jokaisen eron jälkeen olen vapautunut löytäen jälleen yhden osan itsestäni. Jokainen ero on vienyt minua eteenpäin. Toki toivon, että eroni olisivat jo kaikki koettu, ja saavuttaisin parisuhteen joka kestää ihan kaiken.
Lopulta on niin, että minun piti erota. Liitto sisälsi useita tekijöitä, jotka olivat minusta riippumattomia. Jos olisin jäänyt, olisin toistanut itselleni haitallisia toimintatapoja, jotka juontuvat traumataustasta ja masentuneen ihmisen kokemusmaailmasta. Ero voi siis olla mielenterveysteko. Ero voi olla portti itsetuntemukseen ja vapauteen. Ero on myös mahdollisuus uuteen rakkauteen uusilla eväillä. Ero on oppimisen mahdollisuus. Ero saattaa pelastaa molemmat osapuolet ja herättää pakon edessä muutokseen.
Puoli vuotta uudessa kodissa uudella paikkakunnalla. Olen yli vuoden verran ollut eronnut, vaikka virallinen avioero tuli voimaan reilu puoli vuotta sitten. Voin siis todeta, että ensimmäinen vuosi on tässäkin elämän osa-alueella opettavainen. Ja tuo aika, niin, se tekee usein hyvää ja auttaa monessa.
Ilman eroa en olisi nyt tässä rauhallisena ja levollisena. Ilman eroa en olisi tutustunut ihmiseen, jonka kanssa olen omatahtinen, itsenäisempi, uskaliaampi, realistisempi minusta ja odotuksista parisuhteelle. En pelkää tuleeko ero vai tuleeko pysyvä ja tiivis suhde. On ihmissuhde, joka on läsnä tänään ja huomisesta ei kukaan tiedä.
Valtteri-myrsky odotuttaa vielä, mutta minä olen valmis. Olen turvassa ja minulla on kaikki hyvin.