En puhu sinusta, vaikka eilen olikin pyhäinpäivä
Kyllä kävin eilen haudallasi. Kiven juurella ilmoitus haudan hallinta-ajan päättymisestä. Älä huoli, jatkamme tätäkin tilausta seuraavat 25 vuotta. Sen jälkeen päätöksen hallinta-ajasta tehnee joku muu kuin minä. Olen 25 vuoden päästä 79-vuotias, vanha nainen, jonka elämää en kykene kuvittelemaan. Veljesi on tuolloin 60-vuotias, ei vielä eläkkeellä oleva ja hän päättäköön hallinta-ajan jatkosta. Mutta se kuolemasta ja siihen liittyvistä asioista tällä erää. Nyt haluan puhua elämästä ja elävistä.
Rakastan elämääni juuri nyt, tällaisena kuin se on. Harmaantuvana syksyisenä hetkenä harmaantuvine hiuksineni. Hiusteni harmaat sävyt harhautetaan näyttämään ruskeilta ensi viikon torstaina. Kiitos Juha- kampaajani, joka tottunein liikkein sekoittaa sävyn, sellaisen jonka levittäminen hiusten juuriin tuntuu ihanan viileältä. Osaan sietää, melko vaihtelevasti, kehoni muotoja, jotka eivät aina tunnu miellyttäviltä. Siltikin ovat raajani kantaneet, selkäni taipunut katkeamatta ja aivoni kuljettanut ajatuksiani joskus sumunkin lävitse. Kiitos lihaksilleni, jotka ovat pyytäneet lisää liikettä, sitä aina saamatta. Sydämeni sykkii, välillä kiivaasti, mutta tyyntyen kohtuulliseen ja lääkärinkin hyväksymään leposykkeeseen. Hartiat muistuttavat taakoista kipuillen, mutta soutulaitteen vetoliikkeet saavat lihasjumit hetkeksi helpottamaan. Ihoni suojaa, jopa paremmin, sillä siihen ilmaantuneet lisäjuonteet antavat lisää pinta-alaa ympäröimään vartaloani. Näin haluan ajatella, joten tästä harha-ajatuksesta ei tarvitse palauttaa realismiin. Kiitos kehoni ettet ole pettänyt, vaikka en ole sinua kohdellut aina kuten tarvitsisit ja olen myös puhunut sinusta rumasti, haitallisilla sanoilla, kovin epäsopivasti.
Ajatukseni juoksee, välillä sivupoluilla, jotka kapenevat ja sulkevat pois liiallista tietomäärää, aiheita, jotka tuntuvat vierailta. Vastapainona mietteeni avartuu laajemmalle kapeammilla osa-alueilla. Keskityn enemmän hyvään, saan tyydytystä huomattuani pieniä yksityiskohtia suuremman globaalin kuvan sijaan. Lapsen ihmettely muurahaisen taipaleesta on merkityksellisempi kuin pääministerin ulkomaanmatka. Levolliset ajatukset lipuvat useammin mieleni rannoille. Myrskyjä saapuu, tiedän sen, mutta itsepuolustukseni aallonmurtaja torjuu ensi aallot ja lävitse pääsevät laineet kestän kyllä. Ehkä muistini hiipuu ajan kanssa, ajatukseni hidastuu ja en pysty tuottamaan kaikkea sitä mitä mietin. Ehkä, mutta kaikki tuo mahdollisesti tuleva ei ole vielä. Nyt on hyvä olla kaiken pohtimani ja ulos sanoina tuottaman kanssa. Olemme ystäviä, minä ja ajatukseni. Emme vielä unohda uuden oppimista, mutta rajaamme materiaalia joiden sallimme päästä sisään meidän yhteiseen kahvipöytään.
Minä rakastan ihmisiäni, jotka ovat pysyneet, jotka ovat olleet kanssani, kuka minkäkin ajan. Rakastan ihmisiäni, vaikka ovat eri mieltä, vaikka ovat joskus kaukana ja vaikka ovat joskus minuun ärsyyntyneitä. Rakkaat ihmiseni eivät muistuta minua virheistäni, he kestävät vajavuuteni eivätkä he mainitse unohduksistani tai hetkellisestä vain itseeni keskittymisestä. Toivon heidän tietävän, että rakastan heidän vastaavia ominaisuuksiaan.
Saan tehdä työtä, jonka koen tärkeäksi. Saan toimia kokemusasiantuntijana. Saan sen verran palkkaa, että saan syödäkseni ja joulun aikaan pääsen myös risteilylle. Olen vapaa ajattelemaan ja vapaa pelosta. Olen minä. Olen valinnut elämän ja elävät, onneksi.
Halaus kaikille eläville ja lämmin halaus sinulle Christina. Sinä, jos kuka varmasti ymmärrät elämäni riemun ja olemassaoloni onnellisuuden.