Kävin uudestaan

FullSizeRender 3.jpg

FullSizeRender 1.jpg

FullSizeRender.jpg

FullSizeRender 4 (2).jpg

IMG_5116 1.JPG

On valloittavaa, että ihmisen luoma taide, vaikuttaa syvästi, sävähdyttää ja pysähtymään hetkeen. Tuntuu hyvältä, että tavallisen elämän keskellä, pienehkö, puusta tehty patsas, saa tuijottamaan sen kasvoja, saa tuntemaan halua koskettaa ja saa liikuttumaan. Katselin uurteita, solisluun liittymäkohtaa olkavarteen sekä selkänikamien muodostamaa helminauhamaista kohoumaa selän luontevasta kaaresta. Puun pinta oli kuin ihoa. En koskenut, mutta liikutin sormian lähellä pintaa ja kuvittelin miltä se tuntuisi sormen alla. 

On ihme, että jonkun mielessä muodostuu kuva tai veistos ja tuo mielikuva siirtyy muiden nähtäväksi ja koettavaksi. On taiteilija, joka yksinäisyydessään työskentelee, kenties epäilee, mutta tekee kuitenkin, sillä sisäinen pakko vaatii niin. Tuloksena teos, joka puhuttelee katsojaansa hänen kokemusmaailmansa kautta. Kokemus on jokaiselle katsojalle ainutlaatuinen ja se teos, jonka eteen minä pysähdyn vaikuttuneena, sen ohittaa toinen hädin tuskin vilkaisematta. Tahdoin, nöyränä polvistuneen naishahmon edessä, pysäyttää jokaisen ihailemaan sen painunutta päätä. Toisaalta tahdoin, että muut häviäisivät, jotta saisin olla teoksen kanssa kahden. 

Maalaukset puhuttelivat myös. Osaan olisin tahtonut sukeltaa sisään, juoda esillä olleen viinin loppuun ja istua juopuneena laiturilla. Sateenvarjo olisi tarpeen akvarellissa ja omenan puraisusta huulille puristuva mehu olisi tahmeaa. 

Kiersin näyttelyn lävitse mieheni kanssa tiistaina. Tänään torstaina ystävän kanssa. Ehkä menen vielä yksin ja katselen vaihtuvassa valossa, toisesta kuvakulmasta ja ihmettelen ihmisen kykyä luoda kauneutta. 

Tämä kaikki omassa kotikaupungissani, ilmaiseksi, lähellä, ihan kaikille tarjolla. 

Tunnen onnellisuutta siitä, että liikutuin ja hurmiouduin. On riemastuttavaa hokea kerta toisensa jälkeen sanoja ihana, upea ja aivan mahtava. Keskustelua galleristin kanssa, joka on lämmöllä valinnut tauluille ja teoksille niille kuuluvat paikat. Puolella korvalla kuunnella, selvästi asiantuntevien, kanssakatsojien analyysejä ja havaintoja. Kaiken keskellä minä ja tuntemukseni. 

Olen nauttinut musiikista, elokuvista ja kirjallisuudesta. Tästä eteenpäin olen avoimempi veistoksille, akvarelleille ja maalauksille. 

Vielä kotona mietin, että jos olisin sivellyt, hellästi, puuveistoksen poskea, olisiko se avannut silmänsä ja katsonut minuun. Olisinko saanut kosketuksellani herätettyä eloon, tuon uinuvalta näyttävän veistoksen……

Kommentit (0)
Rekisteröitymällä Lilyyn kommentoit kätevämmin ja voit perustaa oman blogin. Liity yhteisöön tästä.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät merkitty *