Kiitos, kun kävit lapseni….

enkeli.jpg

Kuulepas lapseni, 
minä täällä, sinun äitisi.
Yllätit minut, kesken siivouksen, 
jouluisen hössötyksen, 
hieman väkinäisen pakerruksen ja puuhauksen.

Sydänalassa olen kantanut,
möykkyä, raskasta ja omituista.
En tunnistanut sen olevan itku,
en kaipaus, en suru enkä ikävä.

Olen unohtanut höpötellä kanssasi,
kunnolla, ajan kanssa, vain istuen,
ehkä vähän itkien,
kaiken kaipuun ulos päästen.

Ihanaa, että sinä lapseni,
jolla koti on sydämeni syrjällä
kerrot minulle kuiskaten sanoja,
ole, hellitä ja rakasta.

Vain sinä ja minä.
Ei muita maailmassa,
ei eilistä, ei huomista.
vain tämä aika.

Kiitos lapseni,
että kävit luonani.

 

suhteet oma-elama ajattelin-tanaan
Kommentit (0)
Rekisteröitymällä Lilyyn kommentoit kätevämmin ja voit perustaa oman blogin. Liity yhteisöön tästä.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät merkitty *