Kirje sinulle Suru

Hei Suru

Olen usein kirjoittanut sinusta ja sinut minä olen tuntenut. En ole ennen kirjoittanut sinulle, mutta nyt on sen aika. Sinusta tulee huomenna 25 vuotias eli olet jo neljännesvuosisadan mittainen. Tämän ymmärtäminen on saanut minut pysähtymään. Viimeksi koin näin voimakkaasti, kun sinusta tuli täysi-ikäinen, mutta että neljännesvuosisata.

Olen kutsunut sinua ystäväksi ja sen on edelleen totta. Tiedät varmaan olevasi yhteys minun ja Christinan välillä. Et ole käyttänyt yhteyttä väärin. vaan olet aika ajoin viisaasti vetäytynyt taka-alalle päästäen ilon, toivon ja myös kiukun esiin. Sinä olet jo niin osa minua, etten osaa erotella mitä olisin ilman sinua. Olen tuntenut sinut kauemmin kuin Karin tai työkaverini. Olen kasvanut sinun kanssasi eri tavoin aikuiseksi. Joskus mietin millaista olisi ilman sinua ja vaikutustasi. Osaat pysyä piilossa ja ohi kulkevat eivät tajua sinun istuvan samassa kahvipöydässä kanssani tai kulkevan kaupan käytävillä valiten banaaneja, niitä sellaisia jotka eivät vielä ole liian kypsiä. En tiedä mitä sinä minusta ajattelet. Toivon, että olet minusta ylpeä. Toivon, että kun olet sysännyt minua kohti eläviä, niin et ole ajatellut jääväsi yksin. Luulen sinun ymmärtävän, että kun olet kerran asettunut sydämen sivulle, on sinulla siellä paikkasi loppuun asti.

Kiitos, että olet ollut läsnä. En olisi aikoinaan uskonut olevani sinulle kiitollinen. Myönnän inhonneeni sinua ja toivoneeni sinun painuvan matkoihisi palamaatta koskaan. Sinun mukaasi olisi kuitenkin lähtenyt osa minua, osa tapaani ajatella ja osa tapaani olla minä. Olen osin sinun ansioista tällainen. Osaan ottaa opikseni sinulta ja toivottavasti osaan kohdella sinua ansaitsemallasi tavalla. Et sinä ole vihollinen etkä sinä tahallasi kiusaa. Sinulla on oma tehtäväsi ja se on tärkeä. Jokainen ihminen kohtaa sinut joskus ja olen pahoillani, että ensi tuntemus on usein kielteinen, kieltävä ja lähtöäsi toivotaan enemmän kuin jäämistä.

Minulle sinä olet tärkeä. Et kuitenkaan niin tärkeä, että pitäisin sinut jatkuvasti eturivissä elämäni näyttämöllä. Saat pysyä taustalla, mutta sen sinä tiedät, ja sen roolin sinä haluta ajan kanssa ottaa. Tänään sain puhu lapsen surusta työpaikallani. Olit mukana ja sait minut puhumaan sydämestä ja siivitit sanojani tieteellisen ja tutkitun tiedon tueksi. Yhteistyössä on voimaa, joten kiitos avusta.

Tiedät varmaan, että tämän kirjeen ja huomisen vuosipäivän jälkeen saat taas jäädä taustalle. Minun on keskityttävä itseeni. lapsiini, Kariin, työhän, läheisiin ja yksinkertaisesti eläviin ja elämään. Kiitos, että olen kanssasi saanut tuntea syksyn muuttuvan sään, vaihtuvat värit ja muiston Christinasta.

Huomenna sinä täytät 25 vuotta. Emme juhli ja emme syö täytekakkua, mutta muistamme toisemme ja tunnustamme toistemme olemassaolo-oikeuden.

Älä jätä minua, mutta älä ota minua enää valtaasi.