Kotilo pakastimessa

Hupsus Kollage.jpg

Merídíes´Chalíce, ystävien kesken Hupsu. Syntyi Siilinjärvellä 1.9. 2010 ja menehtyi Porvoossa pitkäaikaisen sairauden riuduttamana 2.10.2017

Pienestä, nuppineulan kokoisesta, kasvoi suuri, pitkin terraariotaan liikkuva ja mahtavan hienon limavanan jättävä kotilo. Lempiherkkuihin lukeutui porkkanan ja omenan kuoret, paprika ja kalanruoka. Liikuntaharrastuksia oli oksan päällä tasapainottelu, ylösalaisin roikkuminen kotinsa katosta, suihkussa käyminen ja viileänä vuodenaikana kaivautuminen turpeeseen sekä horrokseen vaipuminen. Voimaharjoittelun tuloksena oli terraarion katon päälle laitettava paino, sillä lihasmassa kasvoi lasista kattoa helposti liikuttavaksi. Hetkelliset mallin työt kuuluivat myös tämän avarakatseisen kotilon harrastuksiin.

Luonteeltaan Hupus oli utelias ja rauhallinen. Hän ei juurkiaan hötkyillyt, mutta kiirehti tarvittaessa hitaasti. Ännekkääksi Hupusa ei voinut kuvailla, mutta aiheutti narinaa kulkiessaan lasia pitkin, säämiskän kaltaista narinaa. Joskus olisi voinut vaikka vannoa, että Hupsun kasvoilla näkyi hymy ja katseessa huumorin pilkahdus. 

Vieraita Hupsu ei vierastanut, päinvastoin. Mielellään hän esitteli liikehdintäänsä ja hänen kotinsa oli aina avoinna vieraiden katseille ja uteliaisuudelle.

Vaan niin hiipuu myös kotilon elämä, saapuu elämän ehtoopuoli. Hiipui keho lähes liikkumattomaksi, ei maistunut ruoka. Vain laiskasti reagoi saamaansa suihkuun ja tuntosarvet riippuivat. Näkyi suusta sellaista, jonka olisi pitänyt olla sisällä, olento parka. Oli huoli hoitajilla, oli vaikka kyseessä vain kotilo. Elävä olento kuitenkin, hoidettu ja huollettu. Mitä tehdä hiljaa kuihtuvalle? Viimeinen pesu lämpimän veden huuhtomana. Pehmeä turvepesä laatikossa, jonka kansi suljettiin peittelyn jälkeen. Yöksi parvekkeelle laskeutumaan horrokseen. Kunnioittavasti ja hiljaisuuden vallitessa pakkaseen. Jätehuolto hoitaa viimeisen matkan, joka päätyy polttohautaukseen. 

Kummallisen haikealta tuntuu kotilon kuolema. Oudolta tuntuu katsoa hyllyä, jossa nyt tyhjä kohta. Suuresti ja pitkäaikaisesti emme jä suremaan, mutta olihan hän elävä, ilahduttava ja hauskuutta tuova. 

Kiitos Hupsu monista hauskoista hetkistä! 

Kommentit (0)
Rekisteröitymällä Lilyyn kommentoit kätevämmin ja voit perustaa oman blogin. Liity yhteisöön tästä.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät merkitty *