Mielenterveyspäivä

Tänään on mielenterveyspäivä. Se lienee tarkoittaa eri asioita jokaiselle. Luulen kuitenkin, että jotkin asiat ovat yhteneviä. Uskon, että tunne turvallisuudesta, tunne siitä ettei ole nälkä ja jano ja tunne siitä että on joku läheinen, luovat jonkinlaisen pohjan mielenterveydelle.

Voisin kirjoittaa tähän mikä kaikki on murentanut mielenterveyttäni. Voisin sukeltaa syviin muistoihin ja vajota yhä syvemmälle. Voisin kertoa miltä tuntuu tulla lapsena hylätyksi, miltä tuntuu elää vailla syliä ja hyväksyntää. Yhtä lailla voisin kertoa miltä tuntuu tulla rinnastetuksi prostituoituun, jonka raajat olisi syytä katkaista. Masennuksesta, yksin jäämisestä, oman lapsen hautaamisesta ja vähävarisuudesta yksinhuoltajana, niistäkin voisin kertoa. Mutta en tahdo. Tahdon kertoa hyvästä.

Istun sohvalla. Pesukone hurisee taustalla ja söin tätä aloittaessani korvapuustin. Huomaan sokerimurusen tippuneen näppäimistölle ja siirrän sen sormenpäällä suuhuni. Minulla on ystäviä. Tyttöpuhelut ovat taatusti pelastaneet monelta. Lukemattomat tunnit, joiden aikana on jauhettu, pilkottu ja kasattu monta tapahtumaa. On itketty, vihattu, kiukuteltu ja naurettu. Kuuntelevat korvat yhdistettynä lämpimään sydämeen on toimiva yhdistelmä. Hieman on juoruiltu, mutta lempeästi. On oltu välillä hiljaa ja pohdittu kuulemaansa. On sanottu sellaista, mistä toinen ei heti kuultuaan pidä, mutta ajan kanssa ymmärtää. Suoria sanoja saa sanoa kunhan ne sanotaan täynnä rakkautta ja välittämistä. Kun on vajoamassa omine ajatusten viidakkoon, on ystävä raivannut tietä kohti valoa. Ystävä on muistuttanut, että juuri nyt en ehkä voi luottaa itseeni ja ajatuksiini, vaan on luotettava ystävän sanaan. Tyttöpuhelut ovat hyvää mielenterveyshoitoa. Puheluiden lisäksi mielenterveyttä tukemaan käyvät myös kahvittelut, kävelyt ja viinittelyt.

Luonto. Ihana luonto, jonka itse aika join unohdan. Onneksi se odottaa aina yhtä kärsivällisesti, melko muuttumattomana, mutta silti joka kerta tarjoten jotain uutta. Kalliot, jotka ovat olleet täällä aina, ainakin melkein, ja ovat täällä vielä kuoltuanikin. Pysyvät ja keräävät auringon lämmön ja pakkasen kylmyyden hätkähtämättä. Meri. Meri, jotka pitkin pääsisi kaikkialle, ainakin eri maailmojen rannoille, jotka ottaisivat kyselemättä vastaan kuten se ranta jolta lähtisin. En lähde, mutta yksin ajatus riittää. Meri ympäröi maailman maita ja sen lapsia koossa pitävän voimana. Entä syksyn lehdet, jotka kahisevat pudotessaan jaloissa. Kevään voikukkapellot kuin tuhannet pienet auringot. Linnut, kastemadot, pellot, metsät, joet ja järvet lukuun ottamatta hyttyset, joista en niin pidä. Luonto hoitaa mielenterveyttä maksutta ja kyselemättä eikä se kerro salaisuuksiasi kellekään.

Läheiset. Ystävä, sisko, serkku, vanhemmat, sijaisvanhemmat, täti tai puoliso. Luen läheiseksi ihmiset, jotka ovat minulle tärkeitä ja joiden elämässä minulla sijansa. En määrittele lukumäärää enkä nimikettä. Joskus läheinen on läheinen vain hetken aikaa ja joskus taas koko elämän ajan. Läheiset ovat välillä ihan vieressä ja saattavat ajautua kauemmas, mutta vain palatakseen. Suhde toimii molempiin suuntiin ja kaikissa elämään liittyvissä vaiheissa. Joskus riittää yksikin ja se saattaa pelastaa koko maailman. Läheisten kanssa saa mielenterveyttä kasvattavan kehän, jossa välillä annetaan ja sitten ollaan saamapuolella.

Ammattiapu. Liian pitkä asia kerrottavaksi tässä, mutta omalla kohdalla ollut elintärkeä, Onneksi olen saanut. Kiitos.

Aika. Ystäväni monin tavoin. Aika itse ei tunnista olevansa olemassa, sillä me ihmiset olemme sen keksineet ja määrittäneet, antaneet sille rajat sekä muodon. Aika, jonka varaan voi antautua. Aika, joka ei pyydä, ei vaadi vaan antaa kulkiessaan etäisyyttä ja toivoa. Joku toivoo ajan pysähtyvän joku toinen taas rientävän. Onneksi aika kuuntele, se vaan on ja hiljalleen se tukee omalla olemuksellaan mielenterveyttä ja saa monet asiat perspektiiviin kulkiessaan.

Työ, harrastukset ja liikunta. Mielenterveyden ollessa jotakuinkin kasassa, nuo asiat onnistuvat ja tuovat paljon hyvää. Kohottavat mahdollisesti itsetuntoa. luovat terveyttä ja saavat tunteen kuulumisesta yhteisöihin ja yhteiskuntaan.

Moni asia vaikuttaa mielenterveyteen. En pysty kirjoittamaan niistä kaikista, sillä en edes tiedä kaikkea mikä voi vaikuttaa tai olla vaikuttamatta. Mutta sen tiedän omalla kohdalla, että tunteiden tunnistaminen ja uskallus niitä myös tuntea, on ollut itselle vaikuttavaa. Tunnustaminen, että on lupa olla heikko ja että moni asia elämässäni on ollut traumaattista ja hajottavaa, on auttanut kohti parempaa mielenterveyttä. Ymmärrys nojata ihmiseen on ollut vaikeaa, mutta tarpeellista. Uskallus puhua, avata ajatuksiaan ja uskallus on hauras. Voi, kuinka paljon on hautautunut reippauteen ja pelkoon ettei tule kohdatuksi. Luulo, että on aivan yksin.

Toivon, että näet maailmassa ja ihmisessä hyvän. Uskallat ajatella, että on toivoa, vaikka se olisi nyt kaukana. Toivon, että uskallat nähdä vieressä olevan surun, tuskan ja ahdistuksen. Ota siitä oma osasi kantaaksesi, jos jaksat. Jos et, niin ainakin kuuntele ja ehkä hymyile. Älä ensimmäiseksi ajattele, jonkun olevan hankala, ehkä hän on vain yksin ja vailla toivoa. Mitä jos pysähdyt hetkeksi miettimään mikä kuitenkin, kaikesta huolimatta, on hyvin.

Hyvää mielenterveyspäivää sinulle. Olkoon se sellainen kuin tänään on mahdollista.

Minä voin hyvin ja se on kertakaikkisen ihanaa!