Muistan

snowflake-1245747_960_720.jpg

Alas leijuva hiljainen lumisade, jonka seassa yksittäinen, täydellinen hiutale etsi tietään, on kaunis. Hiutale leijailee tuulenvireen mukana ylös, kiepsahtaa mutkan tehtyään alaspäin ja laskeutuu. Ottaa otteen hihastani, tahtoo tulla katsotuksi. Oi, kuinka kaunis se onkaan! Ainutlaatuinen, ainoa laatuaan ja vain hetken olemassa. Hiutaleen mukana tulee muisto. Muisto sinusta, punaisista poskista. 

Hiutale ottaa tuulesta kiinni, jatkaa matkaansa. Seuraan sitä katseella, lopulta askel askeleelta. Sateen sekaan sekoittuu tuoksuja, vastapaistettu pulla, kaakao ja jokin mausteinen. Muistoihin tulvahtaa talvipäivä ja sitten se yksi kesäinen, kuuma ja läkähdyttävä.

En erota hiutaletta muiden seasta, tiedän sen silti jatkavan matkaansa. Niin teen minäkin ja näen maiseman, auton ja kadunkulman. Kuulen äänet lintujen, askeleiden tuottaman narahduksen sekä auton jarrujen kirskahduksen. Pääni täyttyy huminalla, kaikkien muistojen kiiruhtaessa esiin myrskyn lailla tulvimalla. Sinä olet äänessä, sinä olet tuoksussa. Olet seassa lumisateen, auringonpaisteen ja kesäisen kesäsateen. Olet laulussa, runossa ja hiljaisuudessa. Näen sinut kun suljen silmäni, melkein tunnen käden kädessäni. 

Hiutaleen lailla leijut ja liidät. Tuulen mukana kuljet, täytät joka paikan. Hiipuvassa illassa, hämärän hetkellä olet läsnä. Tulitikun raapaisussa, leimahtavassa liekissä sinun muistosi elää. Tulen sammuessa ja savun kiemurtaessa ylös, sinä olet myös siinä, tuoksussa ja saapuvassa pimeässä. 

Muistoissani olet ikuinen, iätön rakkaani. Muistan sinut muutenkin, mutta tänään sytytän kynttilän sinun muistoksesi <3

 

Kommentit (0)
Rekisteröitymällä Lilyyn kommentoit kätevämmin ja voit perustaa oman blogin. Liity yhteisöön tästä.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät merkitty *