Jätän hyvästejä ottaakseni vastaan

Jätän hyvästejä ja otan vastaan uutta.  Minun vuoteni on vuosien ajan kulkenut kesästä kesään, joten vuodenvaihde ei saa minua näin pohtimaan.

Jätän hyvästejä koronavuodelle, joka on koetellut minuakin omalla tavalla. Työni muovautui kasvomaskeihin, käsidesiin, etäisyyksiin ihmisistä. Etäopetusta, lähiopetusta, karanteeneja ja tuntui, että aina joku oli testissä. Selvittiin ilman tartuntoja, hyvä niin. Selvittiin myös oudoista olosuhteista, mutta niitä ei tule ikävä.

Hyvästelen myös avioeroajan. Olen kohta eronnut myös virallisesti. Monenmoiset tunteet ovat istuneet vierelläni sohvalla, nukkuneet vuoteessani ja pitäneet seuraa taustalla, kun olen yrittänyt keskittyä elämäni jatkamiseen. Astuin avioliittoon varmana sen kestävyydestä. Uskoin avioliittoon, kuten siihen pitääkin uskoa. Olen tuntenut epäonnistumisen ja häpeän yrittävän pitää minut paikoillaan. Tunteet ovat lamauttaneet minut hetkeksi ja parhaat ystäväni olivat pitkän ajan Netflix ja sohva. Olen ollut paljon yksin vuoden aikana. Tarvitsen yksinoloa, mutta silläkin on rajansa. Minä olen siis eronnut ja identifoin itseni uudelleen. En ole enää vaimo. Nämä on sanottava ääneen, jotta ne todentuvat ja jokaisella sanomisella haitalliset ajatukset pienenevät ja loittonevat. Olen nainen, joka muuttaa elämäänsä. Olen minä, joka tunnen itseni ja elän elämääni. Olen valmis muutokseen.

Jätän hyvästejä lievälle masennusjaksolle, joka on irrottanut otteensa minusta. On ollut tärkeää huomata ja todeta jakson olleen totta. Kuten aina, sitä ei itse huomaa sen ollessa läsnä ja sen tarttuvan käsistä pitäen paikallaan. Kuten joskus aikoinaan, olen säilyttänyt toimintakykyni, työkykyni ja hymyni, jotka on hämännyt minut itseni ja ehkä myös ihmisiä. Tämän hyvästelen mielelläni. On ollut hienoa havaita, että omaan hyviä keinoja selvitä ja mennä eteenpäin. Olen oppinut puhumaan ja pyytämään apua. Olen oppinut olemaan vaikenematta ja kuiskaamisen sijaan puhun ääneen. Kiitos opeista ja vahvuuksista, jotka tästä minulle jäävät.

Jätän hyvästejä tälle kauniille kaupungille. Jokaisella askeleella irrotan sen otetta minusta. Hengitän tuoksuja aistien ääniä. Kukaan vastaantuleva ei aavista, minun hyvästelevän unelmieni kaupunkia. Ihmiset näkevät naisen lenkillä. Muutin parisuhteen vuoksi, mutta muutan pois itseni vuoksi. Lopulta tämä on vain kaupunki, joka on kauniisti minua puhutellut. Minä muutan kesän lopulla ja se on minulle hyväksi.

Vuoden aikana kävin lävitse kokemusasiantuntijan koulutuksen ja olen sen myötä saanut kohdata ihmisiä, joita en muuten kohtaisi. Toivoisin ihmisten tietävän kuinka paljon on ihmisiä, jotka taistelevat erilaisten vaikeuksien kanssa ja kaikesta huolimatta tsemppaavat ja ovat toisille ystävällisiä osoittaen myötätuntoa ja ymmärrystä.

Ystävämummoani on ikävä. Korona on sotkenut paljon. Minun ystävämummoni on ollut sinnikäs, mutta taatusti yksinäisempi kuin moni, joka on narissut pienestä. Onneksi tapaan hänet pian, sillä puhelut ovat vain ohut lohdutus, kun kaipaa kasvoja ja kosketusta.

Olen toivottavasti ollut tukena läheisille.

Mikä odottaa? Uusi kaupunki ja uusi työ. Olen vapaa nainen. Olen saanut valtavasti uusia keinoja. Olen tajunnut vahvuuteni. Minulla on unelmia ja tavoitteita. Minä hymyilen edelleen. Minä olen aika kiva tyyppi. Olen rohkeammin oma itseni.

Onpa ollut vuosi. Kerta kaikkiaan.

Tämän kesän aikana tunnustelen kaikki tunteet, jotka muutos saa aikaan. En tiedä montako kertaa minun vielä pitää aloittaa alusta, mutta tämän muutoksen tiedän olevan tärkeä ja tarpeellinen. Ukkonen jyrisee ulkona ikään kuin vakuuttaen ja vahvistaen sanani oikeiksi.

Vaikka teen tätä muutosta yksin, niin en ole yksinäinen, sillä olen laskenut monen ihmisen entistä lähemmäs itseäni ja se on ollut suurta viisautta.

Tulen itsestäni ulos.

Hyvinvointi Oma elämä Mieli

Itsenä olemisen vaikeus

Olisi ihana voida sanoa, että olen aina ollut oma itseni. Ollut juuri sellainen kuin olen tahtonut, kokenut ja ajatellut. Voisnpa noin sanoa, mutta jos sanoisin, valehtelisin.

Totta puhuen olen ymmärtänyt, etten ole itseäni aina edes itse tuntenut. Olen ollut itselleni vieras. Luullut olen paljon ja paljon olen rakentanut haaveiden ja toiveiden varaan. Enemmän olen kuitenkin itseni rakentanut muiden asettaminen ajatusten mukaisesti. Muovautunut kameleontin lailla sopeutuen odotettuihin väreihin. Olen lausunut sanoja, jotka ovat tuntuneet vierailta suussani ja jotka ovat aiheuttaneet katumusta. Voi minut on määritelty niin monin tavoin ja olen ollut altis myöntymään olemaan toisen toiveiden ja haaveiden kaltainen. Olen ollut siinä hyvä, ja olen luullut olevani sellainen sekä tällainen, mutta olenkin ollut harhaa sekä itselleni että sille ihmiselle, joka minua on kuunnellut sekä katsellut.

Harhaa olen ollut. Utuista unelmaa ja odotusten täyttäjä. On ollut kovin raskasta uurastaa olemaan jonkinlainen. Olen kuunnellut tarkkaaan toiveita ja olen katsellut salaa hyväksyviä ilmeitä kasvoilta. Olen kokenut iloa onnistuessani oleman toivotun kaltainen. Yhtä usein olen itkenyt kuullessani etten vieläkään ole se, miksi minua tahdotaan muovattavan. Aiheutan pettymyksen, ja petyn yhä syvemmin itseeni. Kadotan jokaisen pettymyksen sekä onnistumisen kautta itseni. Vaivun yhä syvemmälle suohon, johon ihan itse olen itseni laulanut.

On aikoja, jolloin olen pyristellyt itseni pintaan. Valitettavasti muiden totuus on ollut vahvempi kuin oma käsitys itsestä, joten oma suu on kovin helppo sulkea, sillä harva on sen sanomaa todella tahtonutkaan kuulla. On helpompaa kuulla omia haaveita ja totuuksia ja odottaa toisen ne täyttävän. On helpompi kuvailla haaveita ja toivoa, tai myös vaatia toista saavuttamaan ne toisen puolesta. On harmillisen yleistä vaatia toista olemaan sellainen, jonka minä haluan, jota minä tarvitsen. Ja kun näin tekee kaksi, joista kumpikaan ei tunne itseään, niin harhapolout pettymyksineen piirtyvät näkyviksi elämän kartalle.

Kuinka hyvin nyt itseni tunnen? Kenen odotuksiin nyt vastaan? Olenko jotain oppinut ja seisonko jämäkästi omilla jaloillani juuri sellaisena kuin koen olevani? Kyllä ja ei.

Ensin on ollut pakko tutustua itseeni. Voi veikkonen, että en ole pitänyt kaikesta löytämästäni. Osaan itsestäni olen taasen ollut täysin yllättynyt. Minäkö tuollainen? Hyvän tähden sentään, missä tämä nainen on ollut piilossa? Ajattelenko todella näin?

Lohdullisinta on ollut olla lempeä lapselle minussa. Olen ollut lempeä nuorelle naiselle sekä aikuiselle minulle? Olen hoivannut ja kuunnellut loputtomasti kaikkea sisällä olevaa. Voi minä olen itseäni hellinyt niin monin tavoin ja vaientanut syyllisyyttä. En ole sen kummempi kuin kukaan mukaan, joka kasvaa ihmisenä oman itsen ja muiden odotusten ja ajatusten keskellä. Minähän olenkin vain ihminen.

Sen kuitenkin itselleni muistutan, että pyrin olemaan niin hyvä versio itsestäni kuin suinkin kykenen. Rohkeasti ilmaisen ajatukseni ja tunteeni. Uskallan sanoa ei ja uskallan kieltäytyä. Sallin itseni päästää suusta myös valkoisen valheen mikäli se edesauttaa tilannettani vaikealla hetkellä. Liika rehellisyys ja analysointi ovat tylsiä, ja vievät pahimillaan iloa sieltäkin mistä sitä muuten löytäisi.

Minusta joko pidetään tai sitten ei. En lakkaa olemasta, vaikka joku kääntäisi katseensa sivuun ohittaen minut kiireesti. En lakkaa olemasta minä, vaikka joku olisikin eri mieltä eikä millään ymmärrä minun ilmaisuani ja puheideni sisältöä. Hiljaisuuteni on sallittua ja joku rakastaa jokaista sen vivahdetta ja kaikkea sen kertomaa.

Kesken on taipaleeni. Keskenpä hyvinkin, mutta hyvällä mallilla myös. On kiehtovaa mitä minä huomenna itsestäni ajattelen ja minkä piirteen löydän päästääkseni sen esiin.

Ole juuri sellainen kuin tänään pystyt. Ole sellainen, joka tänään pystyy itseään katsomaan peilistä. Ja jos tänään et siihen pysty, niin kenties huomenna. Omassa mielessä pystyt olemaan itsesi, vaikka ulkomaailma jotain muuta vaatisikin. Mielesi on sinun kannustajasi ja se sallii sinussa kaiken.

Hyvinvointi Oma elämä Mieli Ajattelin tänään