Ajatuksena livemusiikki, kesä ja hyvä seura yhdessä, saa ensimmäiseksi mieleen viinin, ehkä ruoan, mutta ehdottomasti ainakin siiderin. Erona nuorena vastaavasti vietettyyn aikaan on se, että aikuisena pukeudun järkevästi, syön vegepizzaa ja juon viinin lasista. Joenranta on kaunis ympäristö ja seura mitä parhainta. Neljä aikuista, vihdoin vapaalla vähän rentoutumassa. Popfest ja kesä.

Keskustelunaiheina viihtyvät, ampiaisten lisäksi, parisuhteen tila, uusperheily sekä ihmisenä kehittyminen. Jaa-a, aiheet eivät suoranaisesti vastaa etkoja, joita joskus muinoin on vietetty. Ei yhtään suunnitelmaa jatkoista, ei vinkeistä vastakkaisen sukupuolen iskemiseen eikä edes suunnitelmaa kuinka mahdollinen krapula helpoimmin kukistetaan. Aikuisia aikuisten tavoin. 

Alkuasetelma ei vastaa tilaa muutamaa tuntia myöhemmin. Kepeästi astahtaa askel lievästi sivuun, mutta suunta on selvä ja päättäväisesti ohjaan, ehkä vähemmän lempeästi, kumppaniani. Tavoitteena etsiä hyvä paikka, josta me voimme sivistyneesti istuen seurata musiikkiesityksiä. Kaikki istumapaikat on varattu kovin keski-ikäiseltä näyttävien katsojien toimesta. Hengaamme siis sivustalla, aidan vieressä, koska siihen sai ripustettua käsilaukun, jottei sen pohja vain kosketa likaista maata. Katse silleen jännästi hakee, ei ihan tarkenna eikä kohdistu mihinkään pitkäksi aikaa. Lisää juomaa.

Ensimmäinen esiintyjä on valmis. Torikan Waltteri on keskusteluissamme ollut esillä, sillä kukaan ei tiedä hänen esiintymisestään. Hiiteen epäilyt. Hetken päästä vannon rakastavani Torikkaa ja siskoni kanssa vakuuttelemme tätä muutamaankin kertaan toisillemme. Katse harhautuu kanssakatsojiin ja yhtäkkiä katson itseäni hieman ulkopuolelta. Katse vähän harallaan, mekko melko sievästi ojennuksessa, mutta hymy alkaa muistuttaa humalaisen keski-ikäisen naisen kestohymyä, jonka tarkoituksena on vakuuttaa, että kohde ei ole humalassa. Seuraava käynti myyntitiskillä ja ostin vettä. Tunteitani Torikkaa kohden ei alkava selviäminen muuttanut, mutta ehkä en ihan niin suureen ääneen rakkauttani enää julistanut. 

Lisää vettä. Käynti vessassa ja oli ilo huomata, että askel olisi kulkenut jo lähes suoraa viivaa pitkin ilman isompia harha-askelia. Minä päihitän alkoholin veressäni ja olen järkevä aikuinen. Tuntuu hyvältä ja jopa ylemmyydentuntoiselta vilkaistessani hymyilevää, mutta tyhjäkatseista vastaantulijaa. Todellakin lisää vettä ja harkitisin jopa kahvin juontia. 

Chisu. Ahtaudun lähes eturiviin ja unohdan ympärillä olijat. On siistiä antaa lanteen keinahtaa omaan tahtiinsa ja hetkittäin tottelen artistin antamaa ohjetta taputtaa käsiä rytmikkäästi yhteen. Vain hetken, sillä tunnen itseni tyhmäksi totellessani taputuskäskyä, koska tahdon tanssia kädet omassa hallinnassani. Yhtä kaikki, on ihanan vapauttavaa tuntea hien valuvan niskaa pitkin. Olen vapaa ja musiikki kulkee sisääni ja tekee taikojaan. Pöytään palattuani mieheni hymyilee ja hymyilen takaisin ilman hymyn tarkoituksetonta harhailua. Rakastan ja juon lisää vettä.

Sillanpään astuessa lavalle on teltan katon alla kuuma tunnelma. Väki on sopivasti lämmitelty, sytytetty ja jokainen on nuori ja osaa tanssia. Aidan vieressä pieni leirimme on maailman paras paikka ottaa vastaan ja aistia tunnelmaa. Tunnen kylkeäni vasten mieheni kyljen. Liikkeeni johdattuu vasten vartaloa, joka vastaanottaa viestiäni. Tunnen käden vyötärölläni ja vaikka me keksitymme Jarin esiintymiseen, niin olemme tietoisia toisistamme. Luojan kiitos en ole humalassa. 

Kaikki loppuu aikanaan. Elokuinen yö tarjoaa lämpimän kotimatkan. Joen pinnalla on aavistus usvaa, melkein näkee usvakeijujen tanssivan. Käsi kädessä kohti kotia, korvat vielä musiikkia toistaen. Pohdin ääneen onnekkuuttamme ja siunaan järkeä veden juonnista. En tahdo enää olla juovuksissa. Tahdon maistaa viinin suloisen maun ja tahdon tuntea sen pienen vaikutuksen, mutta eniten tahdon pitää aistini itselläni ja kontrollin sekä kävelystäni että hymystäni. Taidan olla aikuinen.

Silti Torikka näyttää hävyttömän hyvältä nahkahousuissa ja verkkosukat hivelevät kauniisti Chisun sääriä.