Jukupliut, häät lähenevät, samoin siskoni
Ihmisellä voi olla sisko tai sitten veli. Hän voi itse olla sisko, vaikka ei olisikaan itsellä siskoa, koska silloin on sisko veljelle. Siskoja voi olla monta tai sitten vaan yksi. On isosiskoja ja pikkusiskoja. On myös puolikkaita, jotka ovat kokonaisia. Minulla on kaksi kokonaista puolikasta.
Olen isosisko. Ensin luulin olevani puolikas isosisko vain yhdelle puolikkaalle, mutta varttuessani totesin, että onhan minulla toinenkin. Kaivelin isäni arkistoja ja ilmeni, että äidilläni oli lähtemisensä jälkeen syntynyt tytär. Toinen puolikas. Hänet tapasin ollessani 16- vuotias ja toisen tapasin muutaman tunnin hänen syntymänsä jälkeen, kun äitipuoleni oli hänet saattanut maailmaan.
Olen vuosien varrella modostanut suhteen molempiin, Erilaisen ja eri aikatauluilla kulkevan. Lähisisko on ollut osa elämääni aina. Etäällä, äidin helmoissa kasvanut, kauempana. Etäsiskoon on suhde rakennettava tietoisesti. Lähellä oleva on vain aina siinä, vaikka joskus toivoisi olevan kauempana. Onneksi ei kuitenkaan ole.
Minun siskoni ovat siis minun siskojani, mutta eivät ole sitä toisilleen. Kaksi toisilleen vierasta naista ovat nyt kaasojani. He molemmat lähtivät mukaan ilman epäröintiä. He ovat tavanneet kolme kertaa. Ensimmäisen kerran silloin, kun tapasin äitini ensimmäisen kerran. Kuulostaa hullulta, mutta näin tapahtui. Toisen kerran ensimmäisissä häissäni, ja nyt taas uusien häiden vuoksi 25 vuoden jälkeen. Kolmannen kerran siskoni tapasivat tyttäreni hautajaisissa. Voinee siis sanoa, että ihan tavanomaisesta systeemistä ei ole kyse. Ja ehkä osin siksi odotan huomista.
Huomenna ajan autolla, kyydissäni on lähisiskoni ja matkan määränpäässä odottaa etäsiskoni. Me kolme naista vietämme illan, yön ja aamun yhdessä mökillä. Me puhumme paljon, juomme viiniä, saunomme, syömme ihan niin kuin useat naiset kohdatessaan. Tässä tapaamisessa on kyse paljon muustakin. Minun siskoni ovat valmiita tutustumaan toisiinsa minun vuokseni. Arvostan sitä kovasti. On kyseessä kaasojen ja morsiamen tapaaminen, jossa suunnitellaan häitä, jotka tuleva olemaan rakkauden ja ilon juhlat. Kaikki me kolme olemme kohdanneet elämässämme vaikeuksia, eroja ja elämää kaikin tavoin. Siksi onkin helppo istua alas, kolme naista, minun siskoni ja heittää nurkkaan ennakkoluulot ja yleiseti hyväksytyt perherajat, Me ylitämme niitä tietoisesti ja olen meistä kovin ylpeä.
Luulen että meiltä pääsee illan aikana itkua, naurua ja pyrskähdyksiä. Jutut liikkuvat hyvän maun rajohja hipoen ja joudun vastamaan tiukkoihin häitä koskeviin kysymyksiin. Siihen en ole valmistautunut ja luulen reputtavani morsian-osuuden, mutta sisko-osuudessa aion pärjätä.
Että sellaista se elämä vain on. Ihmeellistä ja rajoja ylittävää. Siskoja on moneen lähtöön ja minulla on tuosta suuresta määrästä kaikkein parhaat. En odota, että he rakastuvat toisiinsa ja tuntevat sisaruksellista lämpöä. Miksi niin tekisin, mutta ehkä tämä on alku kolmen naisen ystävyydelle. Ainakin se on alku häideni alkuun saattamiselle. Ja se vasta jännittävää onkin.