Oletko lukenut ajatelmiani ja ajatellut mahdollisesti minun uivan syvissä vesissä kaiken uuden ja onneni keskellä? Jos minä lukisin tuntematta kirjoittajaa, niin minä ehkä ajattelisin. Voin kertoa, että en ui syvissä vesissä. Minä kellun katse kohti taivasta ja minua ympäröivä vesi on raikasta ja virkistävää. Se hyväilee kylkiäni ja kannattaa voimallaan pitäen minut pinnalla. Taivas on sininen. Onneksi siellä lilluu pieniä poutapilviä, koska ne ovat kauniita ja muodostavat erilaisia hahmoja. On lämmin. Aurinko hellii ja valaisee maiseman. Korvissa kuuluu surinaa, linnun laulua ja etäältä pellolla kulkevan traktorin tasainen puksutus. Muuten on hiljaista läsnä vain minä, elämäni ja ajatukseni. 

Viime aikainen prosessi nimeltä: Päivitä itsesi, on loppusuoralla. Prosessi alkoi tavattuani tulevan aviomieheni. Alkamisen ajankohtaa ei voi eksaktisti ilmaista, mutta syksy 2014 on tarpeeksi tarkasti ilmaistu. Tiesin kyllä, että joudun itseni kanssa keskustelulinjalle, näin on käynyt aina muutoksen ollessa kyseessä. Positiivinen muutos, muta yhtä kaikki prosessointia vaativa. Rakkaus on siisti juttu ja toivottu, mutta hintana sillä on inventaarion tekeminen tunne-elämässä ja toimintatavoissa. Yksin rakkaus ei riittänyt sysäämään elämäni lävitsekäymistä, siihen tarvittiin lisäyksenä muutto. Muutto, rakkaus, työpaikan vaihto ja opiskelun aloitus. Lisättävä on vielä uusperheily, joten soppa oli valmis. Kulminaatiopiste prosessin hurjaan syöksyyn ajoittuu siis kesään 2015, sen jälkeen mikään ei ollut enää niin kuin ennen. 

Rakkaus on ihmeellinen asia. On aivan sama kohdistuuko rakkaus mieheen, ystäviin, uuteen kotikaupunkiin tai ystäviin. Ihanaa on havahtua hullanntumisen tunteeseeen uuden oppimisesta. Rakkaus on samaan aikaan myös vihoviimeinen tunne, sillä sen myötä kokemasi asiat tulvivat pintaan, puskevat esiin ja odottavat käsittelyvuoroaan. Sisäinen rauha ja tunne siitä, että sydän on kotona, onkin pohja muodostaa itsestään ja elämästään uudet käsitykset ja näkökulmat. 

Niinpä olen huomannut herättyäni, käydessäni nukkumaan tai suihkun alla seistessän, ajattelevani yhtä sun toista kohtaa elämässäni. Olen ollut tarkastelijan roolissa. Joku on kirjoittanut mielenkiintoisen käsikirjoituksen, tehnyt näyttelijävalinnat ja ottanut teoksen ohjatakseen. Istun elämääni katsoen ja syön pop cornia ja huokailen tapahtumien kululle. On naurattanut, monta kertaa. Useammin on ehkä itkettänyt ja väliin ovat myös raivo sekä viha käyneet kuvaruudulla. Ulkopuolisena olen elämääni tarkkaillut ja se on vaatinut lupaa tulla ulos myös kirjoitettuna. Olenkin istunut, kuin käskyn saaneena, koneen ääreen, kirjoittanut entistä elämääni ja painanut äkkiä enteriä, jotteen muuttaisi mitään alitajunnasta tulevalle tekstille. En lue sitä uudestaan kovon tarkkaan, vaan päästän sen sellaisenaan ulos, näin ne kokemukset ovat tahtoneet. Helpottaa jokaisen enterin painalluksen jälkeen. 

Jos olet luullut, että uin syvissä vesissä, ankstailen ja roikun menneessä kiinni. niin olet ollut väärässä. Olen vapauttanut itseni uuteen. Olen tehnyt tilaa elämäni ullakolla, haikeudella puhistanut vinttini. Ulkopuolisena katsonut omaa elämääni ja ihmetellyt sen käsikirjoitusta. Olen huomannut, että olen ollut reipas. Olen huomannut, että minulla on ollut surullinen ja rankka elämä. Olen surrut puolestani ja lohduttanut entistä minääni. Samaan aikaan olen opetellut uutta minua. Sitä, joka on kaiken rakkauden ja mahdollisuuksien keskellä. Sitä minää, jonka ympärillä on mahtavia ihmisiä, asioita, jotka voivat nyt tapahtua, kun niille on raivattu tilaa. 

Tämä prosessi ei ole ensimmäiseni. Ei suinkaan, joten siksi en sitä olekaan säikähtänyt, vaan antanut sen tulla sellaisena kuin se on tällä kertaa tahtonut tulla. Tämä ei ole viimeinenkään, mutta seuraavan menee ehkä aikaa ja se on taasen erilainen. Tämä prosessi on ollut lohdullinen ja tervehdyttävä. Olen käynyt tätä lävitse suurten muutosten keskellä, mutta mikä parasta myös suuren rakkauden ja hyväksynnän ympäröimänä. Kiitos, että olet ollut mukana. Olet lukenut ja toivottavasti et ole ollut huolestunut ja pyöritellyt silmiäsi ja miettinyt, että hyvän tähden nainen. etkö näe mitä kaikkea sinulla on? Ja juuri siksi. Juuri siksi, että olen nähnyt kaiken hyvän, olen kyennyt pakkaamaan pienempään pakettiin kaiken pahan. Siksi olen taas enemmän tasapainossa kuin aikoihin ja siksi olen entisen vapauttanut kirjoitettuna ja luottaanut enterin irti päästävään voimaan. 

En aio olla ajattelematta tästä eteenpäinkään. En olisi muuten minä, mutta ehkä kepeilen enemmän ja annan muille ajatuksille tilaa tulla esiin. Tulkoon mitä on tullakseen, mutta onhan ollut hitonmoinen prosessi. Suosittelen, mutta myös muistuttaisin, että on hyvä tasata tilanne ennen uusia muutoksia. Siksi en aio muuttaa, en aio etsiä uutta suuntaa enkä pohdi mitä pitäisi tehdä. Olenpahan vaan ja annan uuden minän ja uuden elämän asettua paikoilleen ja kasvattaa juuret syvemmälle sitä silmällä pitäen, että jossain vaiheessa elämä tunkee eteeni seuraaavan ison muutoksen. Kun nyt lepään ja juurrun, nin minulla on kapasiteettia vastaanottaa vielä minulle tuntematon. 

Kiitos, kun olet matkallani, kunnioitat sitä ja elät mukana. Minä pidän siitä ja se tuntuu hyvältä.