Iltasanomissa on hupaisa juttu, oikein kuvan kera, jossa kolme jääkiekkoilijaa tuijottaa vähäpukeista ohitse luistelevaa tyttöä. Hassua ja oikein nettihitti. Entä jos tuijottajina olisikin ollut turvapaikanhakija, pakolainen tai maahan muusta syystä muuttanut?

Kadulla kulkeva nainen kesäisessä kesämekossaan saa osakseen katseita, jopa vihellyksiä. Näin on ollut aina. Itsekin, silloin joskus nuorempana olen tämän kokenut. Töihin, terassille tai kotiin päästyä on kuvatun kohtelun saanut nainen kertonut saadusta huomiostaan kavereille. Kaikki ovat hymyilleet ja ihastelleet. Osa ehkä hieman kateellisena, koska omalta kohdalta moinen huomiointi on jäänyt väliin. Yhdessä tuumataan, että ei ihme, sillä onhan nainen viehättävä. Tilanne on toinen, kun viheltävä mies on turvapaikanhakija, pakolainen tai maahanmuuttaja. Huomio on seksuaalista ahdistelua ja tuomittavaa.

Ravintolassa saatu ihailu kauniista silmistä, ihanista hiuksista tai ihan vaan helvetin hyvän näköisestä perseestä, saa aikaan joko olankohatuksen tai vastakiinnostuksen, riippuen tuumauksen sanojasta. Jos kommentoija on hyvännäköinen kantasuomalainen, niin ei ärsytä ihan niin paljoa ja voisihan tuohon vaikka tutustuakin. Annapa olla, jos kommentoija on ulkomaalainen tai alempaa sosioekonomista kastia, niin kyseessa saattaa jälleen olla seksuaalinen ahdistelu tai vähintäänkin portsarille mainittava asia.

Alkoholin nauttiminen on sallittua vain kantasuomalaiselle täysi-ikäiselle ja vain sallituissa paikoissa. Tosin muutamia poikkeuksia sallitaan, koska kaikki nuorethan juovat ja kaikki väärinkäyttävät aikuiset…noh, sitähän nyt vain sattuu. Me kristityt suomalaiset kristittyinen arvoinemme olemme onneksi oikeassa uskossa, koska on islam-uskoisilta alkoholi kielletty. Onneksi, koska siitä saa lisäpontta arvostella juomiseen syyllistyviä ulkomaalaisperäisiä ihmisiä. Islam-uskoisiahan he kaikki luonnollisesti ovat.

Lista on loputon ja esimerkkejä puolesta ja vastaan löytyy yhtälailla loputtomasti. Jos postaan jutun, jossa kantasuomalaista syytetään rikoksesta, niin sitä vastaan löytyy juttu ulkomaalaistaustaisen tekemästä rikoksesta. Samoin löytyy juttuja puolesta ja vastaan seksuaalisesta ahdistelusta, sosiaalirahojen väärinkäytöksestäja ääliökäytöksestä.

Kummallista kyllä, myös positiivista teoista ja ajtuksista löytyy esimerkkejä molemmilta puolilta. Kauniita sanoja ja tekoja, jotka ovat kohdituneet vastapuolella olevaan ryhmään.

Elämme kummallisia ja poikkeuksellisia aikoja. Olen aivan yhtä hämilläni, kuin suurin osa muistakin. En voi sietää ahdistelua, en ylenmääräistä ryypiskelyä, en yhteiskunnan varojen väärinkäyttöä enkä syrjätymiseen johtavaa tietä. En tahtoisi, että kukaan meistä maan päällä asuvista ihmisitä joutuisi moista kokemaan, mutta se ei olekaan minun tahdostani kiinni. Ei siitä kuinka paljon yritän kantaani maailmalle julistaa tai tuoda esiin kaikki näkemiäni epäkohtia. Maailma menee menojaan tahdoin minä sitten mitä tahansa.

Miksi siis avaudun? Hermot paloivat kiinni facen ja lehden avattuani. Kaksinaamainen vietintä ja hyväksyntä rupesi ottamaan pattiin. Miksi viestittää vain yhtä puolta? Miksi tuoda esiin vain toinen puoli totuudesta? Tuntuu välill, että porukkaa lukee jännityksellä päivän lehtiä ja katsovat onko siellä sopiva linkki, jonka voi maailmalle päivittää. Todistaa, että olin oikeassa, paskoja ovat koko sakki. Sopivia juttujahan löytyy molemmille ryhmille.

En tahtoisi olla päättäjä, en lainsäätäjä, en valtion virkamies enkä poliisi näinä päivinä. Näinä päivinä kaikki inhmillinen käytös, oli se sitten hyvää tai pahaa, saa merkityksiä, jotka vääristyvät omaan tahdottuun tilaan riippuen lukijasta. Kukahan olisi sellainen sopiva säätäjä ja päättäjä, joka tekisi kaikkia miellyttävät ja tyydyttävät ratkaisut? Kenet viskataan rajojen yli ja millä perusteilla. Olenpa varovaisesti sitäkin mieltä, että kyllä rikoksen tehneellä on eriarvoinen asema tilannetta päätettäessä. Kyllä tahdon valvontaa kaduille, mutta polisiin tekemänä. Hyvänä pidän myös Aseman lapset- partiointia, samoin eri seurakuntien järjestämää tukiverkkoa. Lisää vanhempia kaduille katsomaan lastensa perään.

Tahtoisin olla myös niin naiivi, että haluaisin maan päälle rauhan ja ihmisille hyvän tahdon, mutta taitaa olla turha toive. Ei onnistu oikein millään, kun ei naapuriakaan tervehditä tai mökin mummoa ei kukaan muista. Toivoisin myös tehokkaita kotouttajia, varmasanaisia ja päättäväisiä, jotka kertovat asiat niin kuin ne ovat. Kovin yksinäistä ja epävarmaa tuokin työ, jos tukea ei tule vastaanottokeksuksen ulkopuolisilta ihmisiltä. Ei pieni lapsi opi lukemaan, jos vain koulussa opetetaan ja kotona odotetaan valmiita tuloksia opettajan tuottamana. Oi, jospa löytyisi lääke ja resepti väärinkäytöksille, epärehellisyydelle, aggressiivisuudelle ja epäinhmillisyydelle ihan kaikille ihmisryhmille ketään erottelematta. Tahtoisin, oikein kovasti, että tilanne ei olisi tämä. Tahtoisin ihan hitokseen, että kaikki voisivat elää omassa maassaan turvassa ja käytäisiin sitten kivasti kylässä katsomassa, että kuinkas täällä elellään. Saahan sitä tahtoa.

Josko siis keskittyisi, tavan mukaan, omaan napaan ja läheisten ihmisten hyvinvointiin. Tuolloin ei aiheuta kenellekään pahaa mieltä, ei puutu kenenkään asioihin ja hiljalleen voi asettua mukavaan asentoon omalle sohvalle ja sulkea silmät maailman pahalta. Ihan kaiken väristen, kaikkien uskontokuntien edustajille ja ihan sille ärsyttävälle naapurillekin. Tärkeintä on oma perse, niin kuin se on ollut tähänkin asti. Tavallaan mikään ei ole muuttunut.