Vuoden viimeisillä päivillä on erityinen asema ajatellen koko vuotta. Asema on varmaan saman tapainen, kuin on ensimmäisilläkin. Vuoden viimeisinä päivinä asioita tehdään viimeisen kerran ja ne muistetaan helpommin kuin maaliskuinen keskiviikko puhumattakaan syyskuisesta maanantaista. On vuodenaikoja, juhlia ja tapahtumia, mutta vuoden viimeiset päivät ovat erityisiä. Ihmisten tavatessa tuttavia kaupan käytävillä tuumataan, että viimeistä kertaa tänä vuonna ja seuraava tapaaminen onkin vasta ensi vuonna. Radiotoimittaja muistaa jokaisen biisin välillä muistuttaa, että on vuoden viimeinen tiistai. Vuotta summataan yhteen ja jotain ehkä vielä ehditään tekemään tänä vuonna, näin vuoden viimeisinä päivinä. Entä, jos nämä päivät olisivatkin elämäsi viimeiset päivät?

Mitä tekisit, jos saisit tietää eläväsi vain muutaman päivän? Jos vuoden vaihtuminen ei tarkottaisi kohdallasi uuden vuoden alkua, vaan kaiken menettämistä, kuolemaa. Hätääntyisitkö vai toimisit kaiken kattavan järkevästi? Oletko sellainen ihminen, jolla testamentti on valmiina samoin hautajaisuunnitelmat, jotta omaisten ei tarvitsisi surun keskellä niihin keskittyä? Luuletko, että jähmettyisit lamaantuneena ja viimeiset päiväsi kuluisivat jähmeässä epäuskoisessa tilassa. Joisitko, söisit ahmien ja nauttisit kaikesta siitä, mistä olet kieltäytynyt terveyteen ja pitkään ikään vedoten? Kuka tietää, kuinka tuollaiseen tietoon suhtautuisi, mutta aivan varmasti toisin, kun tietoon kyseessä olevan vuoden viimeiset päivät. 

Vuoden vaihtuminen on tarkastelu, tutkimista ja analysointia. Uusi vuosi, vielä elämätön ja edessä, saa painolastikseen toiveita ja kuluneen vuoden aikan tekemättömät teot ja pitämättömät lupaukset. Jos vuoden vaihtumista joutuisi pohtimaan kaiken loppumisena, niin toimisiko ihminen vuoden aikan jotenkin toisin? En usko. Ihmisten kotien seiniltä löytyy kauniita lauseita perheen ja elämän tärkeydestä. Face-fiidissä toinen toistaan kauniimpia lausahduksia tästä hetkestä ja sen tärkeydestä. Silti moni pakenee. Sanoo, ettei nyt, nyt en ehdi, en tohdi tai en millään kykene. Aivan kuin koulussa, jossa hoet hauki on kala, mutta sisältö menee ohitse. Puhe tästä hetkestä ja vain tästä hetkestä, on kaunista puheen solinaa, vailla merkitystä. Me hoemme, valaistumme ja olemme käsittävänämme hetken merkityksen. Mutta, entä jos nämä vuoden viimeiset päivät olisivatkin ihan oikeasti elämäsi viimeiset päivät? Keskiyön aikaan taivaan valtaava ilotulitus olisi viimeinen minkä näet tai et ehtisi nähdä ollenkaan.

Vuosi 2015 on jäämässä taakse. Se on jo eletty. Vuosi 2016 on edessä, joten sitä ei voi vielä elää, ei kuluttaa, mutta toisaalta sitä ei voi vielä myöskään tuhlata. Oletko harkinnut muuttoa, opiskelua, uutta harrastusta vai esimerkiksi parisuhteen lopettamista, mutta et tohdi, sillä onhan vuoden viimeiset päivät ja koska ja siksi ettei. Entä  jos aloittaisi uuden vuoden sen ansaitsemalla tavalla? Ei epäröiden ja lupauksia tehden, jotka otetaan käyttöön vasta vuoden ensimmäisinä päivinä. Ensimmäisillä päivillä on kova painotaakkaa kannettavanaan. Koko aiemman vuoden odotukset, tekemättömät teot ja haaveksi jääneet haaveet, joita uuden vuoden alkaessa viedään ponnekkaasti eteen päin. Helmikuussa haudataan lupauksia vähin äänin ja huhtikuuhun mennessä kukaan ei enää puhu niistä, ei muista niitä ja on mielellään hipihiljaa. 

Viimeiset päivät saavat kuoleman läsnäollessa aivan uuden merkityksen. Joskus käy niinkin, että ei ole viimeisiä päiviä on vain loppu. Kuinka eläisit, jos nämä edessä olevat päivät eivät olisikaan vuoden viimeisiä vaan sinun tai jonkun läheisesi? Voimme kiittää vuotta 2015 ja toivottaa tervetulleeksi vuoden 2016. Mutta nuo kaksi asiaa eivät ole todellista hetkeä, jota elämme. Elämme tätä hetkeä. Vuoden viimeistä tiistaita, koska keskiviikkokin on vasta huomenna. Rakkautta toivon kaikille, toivoa ja uskallusta tehdä niin tiedät olevan tarpeen. Toivon terveyttä, haaveita ja unelmia jotka on tehty toteutuviksi. Sielunrauhaa ja riemukasta lempeä. Naurua, joka karkaa eikä tahdo asettua tilanteeseen sopivaksi. Kyyneleitä, jotka tulevat ilosta. Myötätunnon soisin kasvavan ja ymmärryksen ihmisten erilaisuudesta, Minä pohdin näin ja tiedän, että sinulla on omat tuumaukset. Yhtä arvokkaat ja minun olisi niitä hyvä kuulla, jotta voisin avartaa maailmaani ja oppia tuntemaan sinut. Onneksi on lienee niin, että edessä eivät ole elämäni viimeiset päivät, mutta koska en voi olla varma, niin olenpa onnekas että elän tänään!

Hyvää uutta vuotta, unelmia, rakkautta ja hetkessä elämistä!

Kas vain, kuinka joulun aika pyrki tekemään tepposet. Katalasti ja salakavalasti se luikerrutti mieleen itsesääliä ja sekoitti siihen ripauksen surua ja toivottomuutta, Aattoaamun valjetessa valkeni myöskin osattomuus, menetykset ja kaikki kurja matkan varrelta. Kynttilät palamaan ja muovikuusen valot myös. Hymy miehelle, vaikka itkua nielinkin. En pystynyt hämäämään. Pahus, huomasi kyyneleet, myös ne pidätetyt. Halaaminen saa aikaan lisäitkun, sen loppumattoman ja lohduttoman, jolloin kaikki arvokkuus katoaa räkään ja nyyhkytykseen. Jatkan hetken päästä ja  pyykkejä siinä vaiheessa ripustava mies kuuntelee sekavaa sepustusta viime viikkojen ruuhkasta ajatusmaailmassani. Ruuhka helpottaa, mutta pyykit jäävät ripustamatta. Punaviiniä lasiin ja vastapäätä istumaan keittiönpöydän ääreen, jolle olin levitänyt punaisen pellavaisen liinan, jonka äitini oli aiemmalla vierailullani mankeloinut ja mukaan laittanut. Laskeutuu rauha. Katson viinilasin ylitse miestäni silmiin ja saan itseäni kasaan. Kaikesta huolimatta minulla on asiat hyvin tai ainakin ihan ok. Oikeastaan kyllä paremmin, mutta ihan vielä en ole irti päässyt itsesäälini myrskystä. Seuraavina päivinä sekin onnistuu.

Kannattaa lukea lehtiä myös joulunpyhinä. Lukiessa jouluyön tapahtumista poliisin näkökulmasta, unohtuu oma ahdistus. Väkivaltaa, juopottelua, lastensuojelua….ja kaikkea muuta, jota uutisvirtaan ei näkyväksi laiteta. Televisiossa pieni pätkä Heikki Hurstin yksinäisten joulusta ja alkaa oma itsesääli tuntua hävettävältä ja täysin turhalta, Kaiken oman turhuudelta tuntuvan valituksen pyyhkäiseen kokonaan pois Ilkka ja Vappu Taipaleen positiivisuutta huokuva yhteishaastattelu Inhimillisessä tekijässä.

Minulla on vapaa mieli, jonka kautta saan tuottaa ulos sen minkä tahdon. Mieheni ja muutama muu pitää siitä mitä tuotan, mitä sanon ja mitä yleensä ajattelen. Saatan soittaa puhelun ja toisessa päässä siihen vastaa joku, joka äänestä tunnista minut ja saattaa ensitavujen jälkeen aavistaa tuuleni ja mielenlaatuni. Kirjoitan, ilman rajoituksia. Liikun, jos tahdon ja syön sen minkä olen itse ostanut ja valmistanut. Saan olla niin kuin mieleni tekee, jopa vain pyjamassa, hiukset kampaamatta ja silti olen tarpeellinen ja joutilaanakin hurmaava. Ah, kuinka onkaan onnekasta kiroilla, mutta vain sopivassa määrin ja muistaa pyytää anteeksi karkeaa kielenkäyttöä. Jos juopuisin, niin saisin seuraavan aamuna kahvin sänkyyn ja särkylääkkeen myös. Loman jälkeen palaan töihin. Minulla on muutamia sukulaisia, jotka sukusiteestä huolimatta ovat minuun yhteydessä. Olen vapaa ja olen minä.

Pahoittelen siis joulunhengeltä. että vajosin muutamiksi päiviksi murheen alhoon ja sadattelin kaikkea söpöä. Pyydän anteeksi, että keskityin vain epäkohtiin ja siihen mitä joku sanoi tai jätti sanomatta minulle. Ravistelua kaipasinkin, sillä olinhan ainoa, joka uhrautuu, jää huomiotta tai ainoa, jolta joku rakas viettää jouluaan ajan tuolla puolen. Jos ehkä hiukkasen murjotin ja mutisin, niin olen taas oma itseni.

Onnekseni saan tuntea. Onnekseni myös tunnen ja erotan tunteiden eri sävyjä. Olen valtavan rikas, sillä omaan tunteiden vuoristoradan, johon ei tarvitse ostaa lippua, vaan tähän rataan omistan kausikortin, joka on ikuinen. Kyyneleet ovat ystävini ja olen iloinen, että ne nykyään löytävät tiensä ulos. Omatunto yhdessä itsetuntemuksen kanssa ovat hyviä ystäviäni, sillä ne pitävät vuoristoratani raiteillaan. Onneksi mieleni on terve, jotta se kykenee pysäyttämään itsetuhoisen junan kohtuu ajassa ja sysää vaunua taas oikeaan suuntaan.

Todennäköisesti seuraava murheen ja säälin ajanjakso ajautuu kesäloman kynnykselle ja sitä seuravaa viimeistään joulunaikaan, mutta olkoon näin. Pysyy tasapainossa tunteet ja aatokset. Aion nauttia lomani viimeisistä päivistä positiivisella mielellä, hyvät ajatukset seuranani, koska onneksi joulu on jo melkein takana.