Pois pakohuoneesta
Minun pakohuoneeni on minun pääni. Koodi ulospääsyyn löytyy itseltä ja ulkopuolelta olevilta ihmisiltä.
Minun pakohuoneessa saa viettää aikaa lyhyesti tai vaikkapa koko elämän. Jos haluaa keskittyä muuhunkin kuin omiin ajatuksiin, itseanalyysiin, itsestutkiskeluun sekä tunteiden vatvomiseen, voi koko elämä tuntua liian pitkältä ajalta. Aika on liian pitkä itselle ja uskoisin sen olevan liian pitkä myös läheisille.
Lyhyt aika tuottaa omat haasteensa. Uskoisin, että lyhyt aika tuottaisi keveitä aatoksia, ehkä liian keveitä. Jalat eivät ulottuisi maahan asti ja oman ajattelemattomuuden tuotokset eivät olisi mielenkiintoisia eivätkä mihinkään pyrkiviä.
Pakohuoneessani asuu elämä, minun koko elämä tähän asti. Siellä on varattuna tilaa myös tulevalle, mutta huoneita ei ole vielä sisustettu. Toivelistalla tulevaisuuden suhteen on kohtuu huolettomia asioita höystettynä sopivalla määrällä elämän haasteita. Aiemmin eletty on ahdettu osin vintille ja kellariin. Pääasiallisissa oleskelutiloissa vietetään lähielämää ja ollaan tälläisia miksi aiempi elämä on muotouttanut.
Huomaan pakenevani oman pääni sisälle hyvin usein. Viime aikoina kulkusuunta on ollut enemmänkin ulos. Uskon, että ulospäin pyrkiminen on hyväksi ja siihen on myös suotuisa aika juuri nyt. Ulkona näyttää kauniilta ja aiempaa houkuttelevammalta, onneksi.
Terapiassa ja omissa lisäanalyyseissa olen käsitellyt vintin sekä kellarin tapahtumia. Osa haisee ummehtuneelta ja on annettavissa kierrätykseen tai suoraan jätehuollon huomaan. Kierrätyksen haasteena on vastuullisuus ja on tarkaan arvioitava kierrätyksen hyödyllisyys. Jätehuollon puolella turhat poltetaan ja saavat ehkä ansaitsemansa lopun polttohautauksen merkeissä.
On valtavan helpottavaa koluta vinttiä sekä kellaria. On jo aikakin. Vaikka olen vuosia sitten konmarittanut elämäni huolella, niin uusintakierros on jälleen tarpeen. Tarpeellista on ollut havaita ulkopuolisten ihmisten merkitys omien ainaisten ajatusten sijaan. Omiin ajatuksiin ja tuntemuksiin ei lainkaan voi aina luottaa. Omat ajatukset saattavat olla yhtä epäluotettavia kuin omat muistikuvatkin. Tähän olen havahtunut katsoessani valokuvia nuoruudestani, joita sain ystäviltäni, enkä meinaa tunnistaa itseäni. Osasta muistan missä ne on otettu ja kuka on ollut läsnä, mutta osa kuvista on täynnä tuntematonta. Sama pätee koko elämään, osan muista ja osaa ei.
Terapiassa kerron sen minkä tahdon. Selittelen edellen turhaan ja vakuuttelen ammattilaista ymmärtämään, että kyllä minä ymmärrän ja tajuan. On vaikea olla vain ajatusten ja tunteiden vietävänä niin, että jollain muulla on vetovastuu ja kyky yhdistellä asioita ja tehdä omia johtopäätöksiään ja analyysejään. Onneksi olen päästänyt hänet pakohuoneeni sisään. Mitä peremmälle hän käy, sitä paremmin ikkunat avautuvat ja kevättuuli tuulettaa raikastaen koko huoneiston.
Pakohuoneeseeni on päässyt sisälle myös ystäväni. He tuntevat sisustukseni ja arvioivat sitä hyväksyvästi ja jopa ihastellen. He ovat tarjonneet omia vara-avaimiaan ja kolkutelleet ahkeraan ovea. Sisään he ovat päässeet jo pitkään ja heidät otan mukaan myös vintille ja kellariin. Onkin ollut monta hetkeä, jolloin konmarittaminen on yhdessä ollut kovin hedelmällistä.
Viime aikoin merkityksellisin asia pospääsyyn pakohuoneestani on ollut mieheni. Se on vaatinut oven jatkuvaa auki pitämistä, Nyt viimeksi tänä pääsiäisenä on ollut huojentavaa ja helpottavaa tutkia pakohuoneeni kirjoittamattomia päiväkirjoja. Olen onnekas, että mieheni tahtoo päästä sisään. Mutta on niin, että ellen päästä eteistä pidemmälle, niin saan pitää pakohuoneeni sen sisältöineen täysin itselläni. Olen havainnut, että se ei ole ihan ok juttu. Tajuan, että päästäkseni toisen lähelle, on päästettävä toinen vielä lähemmäs. Edelleen on vaikuttavaa, että mitä enemmän avaan, sitä lähempänä mieheni tuntuu tahtovan kulkea.
On siis niin, että pakohuone on vain hetken viihdyttävä ja tarpeellinen paikka. Koodeja kannattaa ratkaista ja ottaa siihen vielä tukea ja apua vastaan. Onneksi voin kuitenkin sulkea tahtoessani oven ja kiikutella hetken omissa ajatuksissani rauhassa oman elämän kiikkutuolissa. Silti pidän huolen siitä etten jää liian pitkäksi aikaa huoneisiini.
Kevään tullen voi seurata uusia sisustusvinkkejä ja ottaa itselleen niistä sopivat käyttöön.