Minun vuoteni

Tervehdys uusi vuosi.

Kirjoitan sinulle nyt ensimmäistä kertaa. Et vielä tunne minua, mutta olet varmasti saanut menneiltä vuosilta pohjatiedot, joiden mukaan alat räätälöimään elämääni.

Toivon, ettet usko ihan kaikkea mitä menneet vuodet kertovat. Eivät ehkä muista ihan tarkasti kaikkea. Se vuonna 1986 tapahtunut ei mennyt ihan niin kuin se ehkä sinulle kerrotaan. Siinä oli pari muuttuvaa tekijää ja voin selventää jos haluat. Voit olla vakuuttunut, että moni asia on minun näkökulmastani ihan toisin, kuin ulkopuoliset kertojat sinulle kertovat. Toivon, että kuulet minun kantani ennen kuin suunnittelet liian tarkasti tulevaa. Pyrin olemaan mahdollisimman rehellinen, mutta on muutama kohta elämässä, jotka haluaisin värittää hieman toisin. Sallithan minun muistaa  hieman hatarasti ja jopa unohtaa, sillä on muutama juttu jotka voisivat jäädä unholaan.

Sanottakoon, että olen pyrkinyt parhaimpaani. Niin tai en ihan aina, mutta pääsääntöisesti kuitenkin. Sanoisin, että ne kohdat joissa en ole tehnyt parastani, ovat  osuneet aikaan, jolloin tarvitsin aikaa vain itselleni. En jaksanut olla muiden käytettävissä, saati sitten olla kannustava ja myötäelävä. Hyvä kun pysyin hengissä. Kuitenkin, niin kuin huomaat, koen näin jälkikäteen huonoa omaatuntoa muiden puolesta. Tiedätkö, että myös aiemmat vuodet ovat sälyttäneet niskaani syyllisyyden tunnot ja odotan sinulta sitä, että ottaisit tuon taakan jo pois. Olisihan tässä tilausta jo muillekin tunteille.

On aikoja jolloin olen miettinyt, että teillä vuosilla on huonot suunnittelupalaverit. Sitä vaan mietin, että kehitysehdotuksena sanoisin, että istukaa nyt jestas sentään vähän useimmin alas. Uskon, että voisitte suunnitella jatkumoa välillä vähän paremmin. Uusi vuosi voi ottaa tietoa vastaan myös vähän vanhemmilta vuosilta, ettei tarvitse toistaa samankaltaisia juttuja kerta toisensa jälkeen. Elämässä on rajattomasti vaihtoehtoja, joten ei tarvita uusintoja vaan mielummin uusia tuotantokausia.

Myönnän, että ihmisellä itsellä on suuri merkitys elämänsä sisältöön. Olisi vain niin helppoa sysätä vastuu vuosien niskaan ja voivotella turhautuneena ettei taaskaan mennyt kuten toivottiin. Se tässä välillä myös aavistuksen ärsyttää, että vuodet sekä ihmiset jankkaavat sitä, että mitä itse olet tehnyt elämäsi ja itsesi eteen. No voin sanoa, että ihan hitokseen paljon. Ja kyllä, olen tajunnut, että oppiminen jatkuu lävitse elämän, mutta täytyykö sitä ihan joka vuosi kehittyä. Ilmeisesti täytyy.

Kuuntele tarkkaan tuleva vuosi, kun kerron sinulle toiveistani. Toivottavasti huomioit myös sen, miten olen tähän päätynyt ja tiedostat sen mihin suuntaan toivon kulkevani. Jos kuuntelet tarkoin ja lupaat tehdä mahdollisuuksiesi mukaan parhaasi, niin minäkin lupaan.

Toivon terveyttä, niin fyysistä kuin mielenterveyttä. En toivo sitä vain itselleni, vaan mieluiten ihan kaikille.

Toivon  tunteita, mutta surua ja vihaa tosi vähän. Olkoon ne mausteena, jotta vastatunteet elävöityvät ja tuntuvat ihan varpaissa asti.

Toivon työ- ja rahatilanteessa sopivia ratkaisuja.

Toivon ihmisille mahdollisimman paljon hyvää, sillä sen kautta hyvä kasvaa ja leviää useamman tavoitettavaksi.

Toivon isossa kuvassa suunnan vaihdosta, jotta kielenkäyttö siistiytyisi ja viha toista ihmistä kohtaan laantuisi.

Olisi toiveita ehkä lisääkin, mutta tiedän vuoden rajallisuuden. Olisi siis suotavaa, että sinun jälkeesi myös tuleva vuosi jatkaisi toimintaa paremman elämän suhteen. Sinua ei valita äänestyksen perusteella eikä sinua voi vallasta syöstä, joten sinulla vuosi, on suuri vastuu.

Aion tehdä itse parhaani. Aion keskittyä mahdollisimman paljon hyvään ja siihen, että huomaan sen ihmisessä. Pyrin puhumaan itselleni ja muille kauniisti ja arvostavasti. Lupaan yrittää etten keskity vain omaan etuuni. Aion onnistua, mutta taatusti myös epäonnistua. Aion elää ja sinä vuosi et vastaa odotuksiani, niin satsaan toiveeni vuoteen, joka väistämättä jälkeesi tulee.

Voidaanko sopia, että tehdään molemmat parhaamme?

Tsemppiä sinulle vuosi 2020, sillä sitä varmasti tulet tarvitsemaan. Katsellaan vuoden päästä kuinka olemme onnistuneet.

Ps. Vielä toivoisin jaksamista liikuntasuorituksiin.

 

Puheenaiheet Oma elämä Hyvä olo Vastuullisuus

Hän sanoo minua enkeliksi

Hän sanoo minua enkeliksi. Hän, joka on elänyt 85 vuotta ja hän, joka on synnyttänyt, haudannut, sairastanut ja kokenut. Hän, joka ottaa minut vastaan halauksella ja hän, joka on kattanut kauneimmat astiansa vain minua varten.

Ystävämummoni ulottuu minua olkapäähän asti. Halatessa tunnen hänen pehmeän poskensa omaani vasten. Uurteet kasvoissa ja käsissä kertovat elämästä ja niiden väleissä asuu kaikki koettu ja tunnettu rakkaus. Kädet, jotka puheen keskellä sivelevät hajamielisesti polvia, ovat aiemmin päivällä vaivanneet pullataikinaa, vain minua varten. Pullaa syödessä on juotava myös kahvia ja kuten varmaan arvaatkin, ei yksi kupillinen riitä. Ei riitä myöskään yksi pulla, ei yksi piirakka eikä yksi leivos. Rakkaus asuu kahvissa sekä tarjottavissa ja olisi loukkaus kieltäytyä. Vanhanajan vieraanvaraisuus on tänä päivänä usealle vieras käsite. Kahvitteluun on käytettävä aikaa ja siihen on antauduttava nauttien. Samalla istutaan vastapäätä toista katsellen silmiin ja muistaen kysyä ne tärkeimmät kuulumiset.

Tärkeimpiin kuulumisiin kuuluvat läheisten hyvinvointi. Emme juurikaan puhu omasta terveydestä tai omasta jaksamisesta. Hieman niitä sivuamme ja muistutamme olevamme onnekkaita, koska olemme nyt juuri tässä, elämme ja saamme kokea. Ystävämummoni on sairastanut usean vakavan sairauden, mutta hän tuumii olevansa onnekas, koska on saanut elää pitkän ja terveen elämän. Sairaudet ovat totta, mutta ne eivät määritä tätä päivää. Hän on mielestään vain onnekas. Hän ajattelee, että vain tällä päivällä on merkitystä ja jollain on vielä huonommin.

On pysäyttävää ja ajatuksia herättävää kuulla kerta toisensa jälkeen, hänen riemunsa ja rakkautensa lapsenlapsiinsa ja lapsenlapsenlapsiinsa. Omat lapsensa hän haudannut. Oman miehensä hän on haudannut. Meitä yhdistää siis  lapsen menetys ja sen aiheen äärelle pysähdymme joka kerta tavatessamme. Hän ei tohdi kuormittaa lapsenlapsiaan suremalla heidän äitinsä kuolemaa. Siis me kaksi äitiä suremme ja tunnstelemme elämää kuoleman äärellä ja sen jälkeen. Rakkaus lapsenlapsiin ja heidän lapsiin on käsin kosketeltavaa. Kaikesta kuolemasta huolimatta, meidän tapaamisilla on läsnä suuri määrä elämää.

Minulle on sanottu, että säästä itseäsi, älä käy niin usein. On kysytty, että miksi tuntemattoman luona. On kysytty, mitä hyödyn. On ihmetelty ja ajateltu, että en kuitenkaan kauaan jaksa. Toisaalta on ilmaistu, että pitäisi itsekin. On pohdittu, että onpa hienoa. Viisaammat ovat sanoneet, että auttaminen tuo hyvää mielen. Olen ehdottomasti samaa mieltä. Auttaminen oli minullakin alunperin lähtökohtana, mutta en osaisi tätä siksi enää nimetä. Koen itse saavani enemmän kuin annan. Ystävämummoni kautta pyrin enemmän ajattelemaan hyvää ja läheisteni merkitystä. Ystävämummoni keskityy olennaiseen, elämään ja rakkauteen.

Tiedän elämän yllätyksellisyyden sekä rajallisuuden. Tajuan, että jonain päivänä ehkä seison hänen hautansa äärellä. Itken, suren ja kaipaan ystävää. Voihan olla, että minä lähden ensin ja hän jää kaipamaan. Hetkenä, jolloin tajuaa toisen kuolevaisuuden, tajuaa myös sen, että rakastaa.

Olen kahden ja puolen vuoden aikana saanut ystävän. Aloittaessamme minä olin Spr:n ystäväpalvelun koulutettu ystävä. Hän oli ihminen, joka koki tarvitsevansa ystävän. Unohdan olevani ystäväpalvelun lähettämä sillä minä menen ystävän luo. Minua odottaa ystävä, joka kutsuu minua enkeliksi.

Suhteet Oma elämä Hyvä olo Syvällistä