Rakas Joulupukki

20171202_110718.jpg

Rakas Joulupukki, tapasin yhden tontuistasi lumisena lauantaina Urjalassa. Tonttu parka istui keinussa parta huurussa ja on sanottava, että koko olemus oli hieman jähmeä. Pakkanen ei ollut laittanut parasta vaihdettaan päälle, mutta pieni lumikerros narisi somasti askelten alla. Tämän tontun tähystyspaikka on rauhaisa, juurikaan ei ohikulkijoita ole, lukuun ottamatta peuroja, pupuja ja muutamaa oravaa. 

Tonttu istui ilmekään värähtämättä, mutta uskon nähneeni silmissä pienen pilkahduksen, ehkä silmäniskuun verrattavan liikkeen. Luulen, että työehtoihin voisi kirjata muutaman tontun työolosuhteita parantavan kohdan. Mieleni teki puhdistaa parta lumessa, hakea kuumaa kaakaota ja tujauttaa sekaan minttuviinaa. Itse istuisin lumisessa keinussa mielummin hieman hiprakassa ja keinuttelisin sellaiset vauhdit, että kärsisin loppupäivän keskinkertaisesta pahoinvoinnista. 

En jättänyt kirjettäni tontun haltuun, sillä tonttu ei vaikuttanut postitontulta. Arvelen hänen olleen tähystäjä- tai tarkkailijatonttu. En myöskään kirjoita sinulle perinteistä toivelistaa. Tänä vuonna ajattelin muistella, ihmetellä ja kiittää, koska huomaan olevani niin rikas ja hyväosainen, etten tarvitse tavaraa. Yksi turhamainen toive on, mutta ostan sen itse. 

Ihmettelen montaa asiaa esimerkiksi sitä, että kerrotaan sinun olevan vain mielikuvituksen tuotetta. Onko tosiaan niin, ettei maa kanna päällänsä parrakasta miestä, joka ehdoitta ja pyyteettömästi rakastaa kaikkia maailman lapsia? On ihan liian vähän tyyppejä, jotka laittavat lapset etusijalle erottelematta heitä minkään ulkoisen syyn vuoksi. Ihmettelen myös maailman menoa ja sen muuttuessa ihan hurjaksi ihmettelen ihmisten kykyä keskittyä omaan elämäänsä ja kykyyn löytää siitä kaikki tarvittava. Ihminen on loputtoman ihmeellinen otus ja hyvä niin. Tiedätkö, että luulen usean meistä salaa uskovan sinuun ja sitä en lainkaan ihmettele. 

Muisteluosastoon liittyy niin valtavasti juttuja, etten millään muista kaikkea. Osan tahdon muistaa paremmin ja osan tahtoisin unohtaa. Tähän ongelmaan ei lienee ole löytynyt toimivaa ratkaisua. Pakeneminen ja juopottelu ovat todetut huonoiksi vaihtoehdoiksi, mutta sanottakoon ettei mindfulness ja meditaatito tuota aina sen parempia tuloksia, joten on vain muistettava ja yritettävä muodostaa parempia muistettavia juttuja. 

Kiitollisuus on hieno juttu ja kiitollisuuden kohteet vaihtuvat mielialan ja niiden sopivuuden osalta tilanteen mukaan. On muutamia peruskiitollisuusjuttuja kuten terveys, läheiset ihmiset ja mahdollisuus tehdä asioita joista tykkää. Muutamat kiitollisuuden aiheet vaihtelevat. Joskus olen ollut kiitollinen ajasta jolloin asuin yksin ja nyt olen jättikiitollinen yhdessä asumisesta. Olen ollut kiitollinen työstä ja muutamaa vuotta myöhemmin mietin ettei se niin kummoista ollutkaan. Ehkä suurin syy olla kiitollinen on kyky ajatella, puhua ja toimia. Sitten tiestysti kyky tuntea ja kyllä ihan kaikkia tunteita, vaikka osan voisi kyllä jättää tuntemattakin, elämä ei vain kulje niin, että voi valita vain haluamansa tunteet. 

Voisin tietysti toivoa maailmanrauhaa ja lottovoittoa, mutta toki sellaista kohtuullista, koska en kehtaa olla ahne. Voisin ajatella tekeväni enemmän hyvää, mutta en jaksa, koska on mukavaa viettää aikaa sohvalla ajatellen joutavia. Voisi myös pohtia asioita, joita pitäisi tehdä paremmin, mutta olen ajatellut että jonkun tason täytyy kyllä olla riittävä. Siksi en juurikaan ajattele, että minun tulisi kaiken aikaa kehittyä ja valaistua jonkin uuden ja ihmeellisen asian suhteen. Tahtoisin toivoa lisäenergiaa kuntoiluun, mutta sitä ei edes sinulla Joulupukki eikä sitä saa verkkokaupastakaan. Rakkautta minulla jo on sekä terveyttä. Onpa minulla koti, työ sekä mahdollisuuksia käydä vaikka kirjastossa, joten materiapuolella on kaikki ihan jees. Auton osamaksut voisi tietysti hoitaa jollain kummallisella tavalla, mutta tiedän tiedän, siinä ei auta kuin sinnikäs maksaminen ja mieluiten ajallaan. 

Nyt kun Suomi täyttää 100 ja vuosi on kohta lopuillaan, niin ajatukset virtaavat monessa asiassa. Suomi 100- jutut pursuavat jo yli äyräiden ja sinä Joulupukki varmaan salaa hymyilet, koska tulet näkemään myös 200- ja 300- vuotis juhlat ja me ihmiset olemme innoissamme, kun Saana-tunturi on valaistu siniseksi. Täytyy sanoa, että se näyttää kyllä hienolta. 

En siis pyydä lahjoja, mutta jos jotain saan, niin lupaan yllättyä ja olla iloinen. En myöskään palauta yhtäkään lahjaa, koska se olisi epäsopivaa, mutta jos saan jotain rumaa, niin saanhan piilottaa sen kaappiin. Lupaan olla iloinen lomasta ja rakkaudesta. Se minkä meinaan ostaa itse on uusi kihlasormus, koska vanha osoittauti heikkolaatuiseksi ja on siksi ollut pois käytöstä. Tästä syystä toivon kunnollista alennysmyyntiä, mutta toisaalta voinhan olla ilmankin.

Rakas Joulupukki. Olet sitten olemassa oikeasti tai et, niin minä uskon sinuun edes vähän tai sitten oikein paljon. 

Hyvää joulunaikaa sinulle!

Ystävällisesti Maarit

Suhteet Oma elämä Ajattelin tänään

Moni luulee ettei tarrat auta.

20171130_085752.jpg

Piirsin ensimmäisen hymynaaman ensimmäisenä koulupäivänä tyhjään paperiin. Ensimmäisen jälkeen tuli pian toinen. Minulta kysyttiin, että mistä menettää hymynaaman. Ei mistään, oli helppo vastata. Pojat katsoivat minua epäillen. Erityiset pojat, jotka olivat tottuneet miinuksiin ja moitteisiin, joita piirtyi Wilma- merkintöihin päivittäin. Pojat, jotka ovat yhteiskunnan ja koulujärjestelmän syövereissä, vastaamatta yleisiä odotuksia. Moitteen sijasta kiitos kuulostaa oudolta ja ehkä jopa väärältä. Hymynaaman ansaitsee hyvästä teosta itseään tai toista kohtaan. Sen ansaitsee siitä, että aloittaa opiskelun, vaikka ei tahtoisi. Hymynaama piirretään empaattisesta mielipiteestä, joka lausutaan ketä tahansa kohtaan. Piirtäminen jatkuu, kun nostaa kaverin pudonneen kynän, ei sanokaan kirosanaa, joka juuri meinasi karata huulien välistä, muistaa laittaa kännykän pois ilman erillistä kehotusta tai jaksaa sinnitellä silloinkin, kun voimat ovat jo melkein lopussa.

Hymynaamojen piirtäminen oli alkuun aikuisten tehtävä. Ajan kuluessa sain ehdotuksia pojilta, että voisiko saada hymynaaman, kun teki enemmän kuin pyydettiin. – Totta kai! – Tahtoisko oppilas itse piirtää sen? – Tahtoisi! Keittiöjakkara sirtyi lähemmäs seinällä olevaa paperia ja kieli keskellä suuta piirtyi uusi hymynaama itse valittuun kohtaan. – Voisiko paperista saada ihan punaisen, sellaisen joulunpunaisen? – Voisi kyllä, mutta sitten hymyt eivät enää erottuisi. Aloimme siis kerätä kirjaintarrojen avulla omia nimiä seuraavaan paperiin. Nyt laskettiin sitä, että montako kertaa oma nimi muodostuu ajan kuluessa turkoosiin paperiin. 

Tuosta hymynaamapaperista ajattelin leikata pienet palaset ja liimata ne joulukorttiin. Näin jokainen poika saa muistutuksen osallistumisestaan yhteissen työrauhaan, yhteiseen sinnittelyyn ja mahtavaan tsemppaamiseen. 

20171130_130003.jpg

Aika kuluu. Pojat ovat tottuneet minuun ja muihin aikuisiin ja me tunnemme pojat paremmin. Puhumme suoraan ja sanoitamme haasteita ja hankaluuksia. Pohdimme elämää ja sitä mitä se ihmiseltä vaati. Mietimme mitä pojat ovat juuri tässä luokassa harjoittelemassa ja miten itse voi vaikuttaa olemiseensa. Onko omaa valtaa ja onko kykyjä tehdä tilanteelleen jotain? Voit varmaan arvata, että vahvuuksien ja hyvien puolien etsimien on vaikeaa. Kehut osuvat nyt kohdalleen eivätkä aiheuta vastustusta ja epäilyä onko ne juuri kyseiselle pojalle annettu. 

Hymynaamat ja kirjaimista muodostuvat nimet ovat jo tuttuja kannustuskeinoja. Nyt pojat ovat valmiita henkilökohtaiseen ja omaan arviointiin. Jokaisen pulpetin kulmaan ilmestyi pohja, jota aloitettiin täyttämään tarroilla. Hymyilevät sydämet ovat suunnanmuutoksesta saatuja. Harmituksen, ärsytyksen tai ketutuksen vaihtuessa asialliseen asenteeseen saa hymyilevän tarran, joka kertoo kyvystä muuttaa suuntaa. Mieliharmiin ei siis tarvitse jäädä kiinni vaan siihen voi vaikuttaa. Tähtitarrat ovat opiskelussa sinnittelystä. Isot ovat jostain toisen huomioinnista, auttamisesta ja tai oivasta oivaltamisesta. Pohjassa lukee, että muutos on voimavara. Pojat keräävät tarroja, siirtelevät niitä mielensä mukaan ja osa pyrkii suuresta  hipelöinnin määrästä irti pohjasta. Liimaamme tilalle aina uuden. Intoa jolla tarroja kerätään on vaikea kuvata. Ilo jokaisesta ilmaantuneesta tarrasta on ilmeinen. Tarran saamisesta ei tehdä numeroa, se vain laitetaan kesken työskentelyn ja keskittymisen. Joskus kuulemme ehdotuksia josta tarran voisi antaa ja yleensä ehdotus on hyvä ja sillon saa itse valita mieleisensä tarran. Tarkasti katsottuna voi havaita, että kuva on väärinpäin, mutta se johtuu vain minun kuvakäsittelytaidon puutteesta. 

20170811_121214.jpg

Kuvassa on Önskad. Hän on falmingo, jonka äitini osti minulle sisäpiirivitsin vuoksi. Otin Önskadin töihin mukaan ja pidin sitä kaapissa piilossa odottamassa sopivaa hetkeä. Muutama viikko sitten se hetki tuli. Esittelin Önskadin ja siitä lähtien se on ollut esillä. Sitä on paijattu ja sillä on leikitty. On huomioitu ja pohdittu onko Önskadilla kaikki hyvin ja kuinka lintu voi. Työkaverini virkkaa Önskadille pesää ja kaikki suunnittelevat innoissaan pesän sisustusta ja paikkaa. Pehmolelu on siis jees juttu, ei lapsellinen ja turha. Pojat ovat 10-13- vuotiaita, joten kyseessa ei ole pienet ja parhaimmassa leikki-iässä olevat, kuten voisi helposti luulla. 

Tarrat, hymynaamat ja pehmolelut ajavat täysillä paikkansa osana positiivista palautteen antoa ja ilmapiirin luomista. Kehut ovat paikallaan, mutta visualisointi auttaa paljon. Tähän lisätään huumori, pallohieronta, Unon pelaaminen ja aikuisten heittäytyminen hieman hassuiksi ja tuloksen on elämän maukuinen porukka, joka luovii ihmisyyden pyörteissä ja etsii keinoja pärjätä tässä joskus kovassakin maailmassa. 

Suhteet Oma elämä Mieli Työ