Suloisen suven päivänä

Gallen-Kallela,_Eino-Leino_1917.jpg

Jos osaisin saatella sanani, aatokseni kuin Leino.

Oisinko silloin minä, ainutlaatuinen, vai köyhä kopio.

Suloisen suven päivänä, istuisin alla puun,

kirjaisin sanat, vertaa vailla, en lailla kenkään muun.

Kulkisi mietteeni omia maita, hurmiossa, tuulta siivissään

En tietäis itsekään mik` kättäni liikuttais, ilmaantuis kuin itsestään.

Viettelevin kääntein, kirjaisin tuumaukseni, omani

Ne tarttuisivat paperiin, jääden niihin kiinni, iäksi.

Eläisivät, ainiaan, kuoltuani,

tulisivat äänen puhutuksi, kera lukijain.

Vaan onko tunteen paloni niin vimmainen,

täynnä intohimoa, kuolemattomuuden kaipuuta,

et`irtoaa kynästäni, minun sisäinen elämäni,

lailla Leinon, kulkemaan suusta suuhun,

avatuksi eri ihmisten ilmaisuin. 

Voi, en saata sitä toivoa, en kaivata,

mut tänään juhlistan Eino Leinoa. 

 

Hyvää Eino Leinon päivää sekä runon ja suven päivää!

Kommentit (0)
Rekisteröitymällä Lilyyn kommentoit kätevämmin ja voit perustaa oman blogin. Liity yhteisöön tästä.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät merkitty *