Surraanko siellä, missä sinä olet?

Suru ja kaipaus hiipivät sisään lähes huomaamatta. En tiedä kumpi saapuu ensin, mutta kumpikaan ei kysy lupaa, ei koputa oveen, puhumattakaan viestistä, jossa kohteliain sanankääntein ilmoitetaan tulosta. Kaipaus on epämääräinen tunne, joka käy iholla, viivähtää hiuksissa hienoisena kosketuksena. Huomaan siveleväni hiuksiani, kuin pyyhkien niitä pois silmiltä. Liike muuttuu lähes hyväilyksi, lohdutan itseäni, tiedostamatta`, että kaipaan sinua. Surun ja kaipauksen vierailun havaitsee viimeistään silloin, kun suru saapuu, sillä se saapuu hengen salpautumisena ja pakottaa itkun esiin, taas kysymättä lupaa. 

Aamuyöllä, aamunkajon kurkistaessa verhon raosta. tajuan, että olet käynyt luonani jo pidemmän aikaa. Olen sulkenut silmäni, paaduttanut sydämeni, jotta selviäisin töistäni, arjesta sekä suunnattoman suurista tunteita, joita häiden järjestelyt aiheuttavat. Häiden lähestyminen saa ihmiset innostumaan. Ilon ja rakkauden juhlat lähestyvät ja sen ennakkoväreilyn tuntee ilmassa ja vastanpohjalla tuntuu lämpimältä. Onnea, iloa ja valoa, niin kaikki ajattelevat. Niin onkin lapseni, niin onkin. Taidat kannustaa minua suurempaan vapauteen ottaa tästä kaikesta hyvästä irti. Itse kietoudun sinuun ja kaipaukseen. Keinutan itseäni surusta kudotusta riippumatossa ja kaipaan sinua. Istut vierelläni ja lohdutat. Tunnen sen, mutta en tohtisi asettua tunteiden ääreen niin, että antaisin niiden valua ja täyttää kehoni. Tiedän, että sen aika olisi ja tuuppaat minua hellästi sitä kohden. Olisi aika täyttää itsensä kaipauksella ja antaa sen läikkyä ylitse ja tulvia kyyneleiden avulla esiin. Surun olisi annettava puskea päin ja huutaa, antaa rään valua ja istua lattialla kykenemättä liikkumaan. Tätä sinä taidat odottaa minulta, sillä sinä tunnet minut. 

Huomasin sinun läsnäolon yhtenä hetkenä luokassa. Astuin tilanteeseen, jota en ollut suunnitellut ja jossa apuani tarvittiin yllättäen. Sinun ja minun elokuva avautui eteeni ja sävelet kulkeutuivat tajuntaani. Hämärä luokka ja lapsia, joille minun piti olla aikuinen. Suuni kertoi asiallisesti elokuvahetken katselun odotuksia ja käytöksen edellytyksiä. Vedin verhoja ikkunoiden eteen, jotta elokuvanautinto olisi innokkaille lapsille maksimaalinen. Kierrän ja kosketuksellani rauhoitan levottoman katselijan ja samalla annan katseeni kiertää ympäri ja huomaan. että elokuva on imaissut maailmaansa jokaisen ipanan. Antaudun hetkeksi sinulle. Annan musiikin ympäröidä minut ja ajattelen sinua tietoisesti ja muistelen miltä kehosi tuntui kehoan vasten sohvalla istuessamme. Supina, joka ei ollut sinun, katkaisi hetkemme ja kasasin itseni aikuiseksi ja muille lapsille läsnäolevaksi. Sinä käyt luonani kummallisissa paikoissa ja hetkissä, tätä muistelin aamuyöllä ja odotan kellon soittoa, joka vapauttaisi minut toimimaan totutusti ja pakenemaan arjen pyörteisiin. 

Työnkuvaani kuuluu uudet ihmiset, jotka eivät tunne tarinaani eivätkä tiedä sinua lapseni. Väistämättä tulee hetki, jolloin vastaan ksymyksiin lapsistani. Olen totutusti valinnan edessä, jossa päätös on tehtävä nopeasti. Kerronko kahdesta, jotka elävät vai lisäänkö katraaseen yhden kuolleen. Helppo valinta ja valinta, joka aiheuttaa lisäkysymyksia ja suhtautumisen muutoksen, joka on joka kerta väistämätön. En tahdo sinun vaipuvan unohduksiin ja jäävän sivuun. Tiedän, että ymmärrät valintani pitää sinut aika ajoin vain itselläni. Et loukkaannu, mutta huomaan sen vaivaavan minua itseäni. Kuitenkin nyt, kun kaikki kohkaavat kesästä, häistä ja kaikesta ihanasta joka on edessä, on sinun läsnäolosi vaikuttavan suurta. Tulet esiin ja tahdon puhua sinusta, saada sinut eläväksi kielen keinoin. Halaan sinua ajatuksissani joka kerta ja kaipaan niin kovasti. 

Lupaan nauttia kesästä. Lupaan olla onnellinen ja hössöttävä morsian. Mutta voi kuinka minä suren ja kaipaan. Kaipaan niin kovin tunnetta, että saisin sulkea sinut syliini, painaa posken poskeasi vasten ja kuulla sanat, että olen kaunis ja että olen ansainnut onneni. Lapseni, et tiedä surun suuruutta, jonka tyhjä paikka juhlapöydässä aiheuttaa. Tuo tyhjä paikka näkyy vain minulle ja muut näkevät naisen, joka menee naimisiin ja liikkuttuu rakkaudesta ja onnesta. Kyyneleiden sekaan sujahtaa yksi surusta ja yksi kaipauksesta. 

Mietin, tunnetaanko siellä surua, siellä missä sinä olet? Kaipaatko yhtälailla vai oletko vapaa surusta

Kommentit (0)
Rekisteröitymällä Lilyyn kommentoit kätevämmin ja voit perustaa oman blogin. Liity yhteisöön tästä.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät merkitty *