Tag: #lapsenkuolema

Lapselleni ja minulle Lapsen syntymä muuttaa elämää. Pientä lasta katsellessa kuvittelee niin paljon, haaveilee sekä unelmoi. Lapsi kasvaa ja samaan aikaan kuvitelmat, suunnitelmat sekä haaveet muovaantuvat. Parhaimmillaan vanhempi ja lapsi kuvittelevat tulevaa elämää yhdessä, piirtävät kuvaa, jonka soisivat muuntuvan todeksi. Lapsen kuollessa, kuolevat myös unelmat sekä haaveet. Lapsen kuollessa kuolee osa vanhemmasta ja se osa […]

LAPSUUS JA NUORUUS Syntymäni oli merkityksellinen minulle ja vanhemmilleni. Merkityksellistä oli myös jatko. Monesta syystä päädyin vauvana lastenkotiin. Ensimmäinen traumani, josta en muista mitään, mutta joka piirsi kokemuspohjaa mieleeni ja vaikuttaisi tapoihini toimia ja tuntea. Toinen traumani tapahtui joitakin vuosia myöhemmin. Muutin lastenkodista isäni ja äitipuoleni luokse. Trauma se on siksi, että pieni lapsi oli […]

Christina rakasti eläimiä. Sain joskus moitteita, kun en osannut varoa mielikuvituskoirien vesikuppeja. Koiria oli myös rapsutettava, luonnollisesti, ja niille piti jutella.Chrstina haaveili omasta koirasta enemmän kuin mistään muusta. Joskus kuvittelin hänen kulkevan aikuisena naisena koiriensa seuratessa, ja pitkät vaaleat hiukset olisivat hieman pörröllään. Christina kulki mielummin farkkuhaalareissa, kuin prinsessamekoissa. Korvakorut hän halusi, mutta ei koristeellisia […]

Istun sohvalla ja lämmittelen. Kävin kävelyllä ja kiipesin Näsin kivelle katsomaan allani lepäävää kaupunkia. Tuuli. Asetuin niin, että jäin tuulelle alttiiksi. Suljin silmäni ja kuvittelin olevani ainoa ihminen maailmassa. Ei olisi mitään mikä velvottaisi, eikä mitään mikä saisi pysymään juuri tässä paikassa. Olisin yksin. Tuuli livahti paidan kauluksesta ja havahdutti kylmien väreiden kautta todellisuuteen. Laskeuduin […]

Mielessäni monta aihetta. Monen monta, jotka saisivat tulla kirjoitetuksi. On monta ihmistä, jota tahtosin kirjoituksellani ajatella. Sinä pusket esiin. En ole sinulle aikoihin jutellut, en kirjoittanut. Muistanut olen kuitenkin, hajamielisesti ja tottuneesti. Pusket voimallisesti, joten istun siis alas ja annan sinun tulla rakas lapseni. Muistelen mennyttä. Muistelen hetkiä, jolloin masennus, epätoivo ja valottomuus olivat aina […]