Tänä vuonnakin päästän surun vapaaksi

Ensin ajattelin, tämän joulun tullen, säästyväni surulta,

säästyväni näkymättömän kätesi kosketukselta.

Ajattelin, että et ehkä tulekaan,

valmistauduin yksin sinua suremaan.

 

Vaan niin sinä saavuit,

odotit aamuun,

sen hiljaiseen hetkeen.

Sinä saavuit,

koskit poskeani,

pyyhit kyyneleeni.

 

Saapuessasi tein tilaa viereeni, sängylleni

petasin paikkaa pehmeää, sait laittaa päääi tyynylleni.

Yhdessä me huoneen hämärässä olimme hiljaa,

laitoin käden kädellesi, meillä oli vain aikaa.

 

Sanatonta ajatusten vaihtoa, täynnä tunnetta,

vaihdettua kaipausta, sydän täynnä rakkautta,

Tänään olen vain sinun kuollut lapseni,

huomenna halaan toista, molempien kanssa tunnen eläväni.

 

Vaan niin sinä saavuit,

odotit aamuun,

sen hiljaiseen hetkeen.

Sinä saavuit,

koskit poskeani,

pyyhit kyyneleeni.

 

Kiitos lapseni ettet jättänyt minua,

et viime etkä tänä jouluna.

Vuoden kaikkina päivinä olet kanssani,

mutta jouluna niin eri tavoin lähelläni.

Kiitos rakkaudestasi

Näin kiittää sydämestään rakkaudella äitisi.

perhe oma-elama vanhemmuus lapset
Kommentit (0)
Rekisteröitymällä Lilyyn kommentoit kätevämmin ja voit perustaa oman blogin. Liity yhteisöön tästä.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät merkitty *