Uuden vuoden kynnyksellä

Olen nukkunut kolmasosan vuoden viimeisestä päivästä ja kun huomenna herään, on ensimmäistä päivää kulunut jo hyvä tovi. Aika kuluu kuluttamatta ja etenee mitään tekemättä. Aika ei vaadi mitään, eikä se ymmärrä siihen luotuja odotuksia, ei tunnista vaatimuksia. Vuodet seuraavat toisiaan tietämättä mistä ovat alkaneet ja mihin päättyvät, sillä ajanlasku ei ole yhtäläinen täällä ja tuolla. 

Täällä missä minä asun ja elän, täällä missä olen tottunut tapoihini ja tunnen ympäristöni, täällä vaihtuu vuosi. Siksi minäkin mietin mennyttä, mutta vain hetken. Annan pienen hetken myös tuumaukselle tulevasta, mutta vain pienen. En väitä eläväni vain tässä ja nyt, sillä olen ihminen, joten mieleni harhailee, vaikka tavoittelisin mielenrauhaa ja hetkessä elämistä. Menköön ajatukseni omille teilleen, aina ne ovat kuitenkin tähän hetkeen palanneet. Ovat saavuttaneet minut ja avanneet uusia maailmoita tai sulkeneet ovia hukaten avaimet. En kykene nimeämään vain yhtä, en edes muutamaa asiaa menneestä vuodestani. En edes tahdo, sillä ne ovat vain listoja tehdyistä ja tekemättömistä. Mikä merkitys tehdyllä tai tekemättömällä on, se selviää tulevaisuudessa, niin tai sitten ei, joten miksi itseäni rasittaisin sitä pohtimalla?

En lupaa mitään. En tahdo luvata, en sitouttaa itseäni lupaukseen, jonka rikkomisen tahtoisin aloittaa heti ylihuomenna. Olen hyvä ihminen ilman lupauksia, joita tehdään enemmän muiden kuin itsen takia. Itseni vuoksi ja edukseni tehdyt lupaukset teen hiljaisuudessa ehkä helmikuisena keskiviikkona ja sen mukanaan tuomat muutokset joko haivaitaan tai jäävät muilta huomaamatta. En siis lupaa muuta kuin sen, että elän syvään hengittäen yrittäen parhaani mukaan olla kohtuullisen hyvä ihminen. Mokaan, se on aivan varmaa, mutta yhtää varmaa on onnistuminen ja siitä riemuitseminen. 

Toivon olevani terve. Tahdon olla rakastettu. Tahdon tuntea ja selvitä myös mahdollisista vaikeista tunteista kyynistymättä ja kylmettymättä. Toivon oppivani jotain uutta. Tahtoisin säilyttää toimintakykyni. Haluan nähdä hyvää pahassakin kuitenkaan olematta sinisilmäinen ja harhaan johdettavissa. Oikeudenmukaisuutta ajatuksiin ja tekemiini ratkaisuihin, sitä minä haluan. Empatiaa ja myötäelämistä, unohtamatta suojata oma jaksaminen. Naurua, niin ja oikein paljon. Kykyä huomata pieniä asioita ja kasvattaa niistä niin suuria kuin mahdollista ja samaan aikaan pieniksi pilkkoa vaikeat asiat. Vaikeat asiat soisin sovittavani sopiviin koloihin ja annospaloihin, jotka voin niellä pureskeltuani ne ensin huolella. Lyhyesti ilmaistuna, tahdon tuntea, sillä silloin tunnen olevani elävä.

Tahdon ällistyä ajatuksistani ja siitä millaiseksi olen muuttunut. Tahdon torua itseäni sopimattomista ajatuksista. En kerro kaikille kaikkea, koska osa on vain minua varten, vain minun mietittäväkseni. Haluan koskettaa. Haluan oppia. Joutilas tahdon myös olla. Tahdon olla ihminen, joka miettii ajankulua ja laskee elettyjä vuosia, vaikka ne eroavat muiden ajanlaskusta ja tätä ei tunnisteta ajan toisella puolella avaruuden laitamilla. Mutta minä elän täällä, joten minä lasken ja minä ajattelen näin, kuten niin moni ympärilläni. 

Kuljetaan aikaa eteen päin ja otetaan uusi vuosi vastaan. Olkoon se parempi kuin kulunut tai ehkä samankaltainen. Olkoon se toiveiden mukainen, edes osin ja yllättäköön se, kuten elämä ja aika usein tapaavat tehdä. 

 

suhteet oma-elama mieli ajattelin-tanaan
Kommentit (0)
Rekisteröitymällä Lilyyn kommentoit kätevämmin ja voit perustaa oman blogin. Liity yhteisöön tästä.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät merkitty *