Vain minun

Onko kartastani oppaaksi ja jos on, niin löydänkö perille? Saatanpa löytääkin, mutta tiedän jo nyt, että minun on oltava valmis muuttamaan karttaani. En voi tyytyä tähän, en loputtomasti. Ja niin matkaan avaruuden rajoille, kuvaan ja kuvitan. Piirrän. Joudun teroittamaan kyniäni ja ostamaan uusia, sillä vihreä väri pääsi loppumaan. Ryttyyn menee kartta. Se ei pidä takataskustani, joten siirrän sen reppuun, mutta jospa se unohtuu kotiin ottaessani mukaani käsilaukun? Kuinka silloin löydän suuntani? Tallennan. Tallennan kartan, kopioin sen muistiini. Varmuuskopion siirrän ulkoiselle kovalevylle, pysyypä tallessa. Ja jos sittenkin karttani katoaa, niin piirrän uuden. 

 

Karttani auttaa minut minulle sopivalle tielle. Se kuljettaa pitkin metsiä ja meriä. Jos olen valmis avaamaan mieleni kaikelle näkemälleni, niin kartasta paljastuu lisää yksityiskohtia. Ja koska karttani on nykyaikanen, niin siihen sisältyy interaktiivinen puoli. Vastatessani puheluun, joka muuttaa suuntaani, niin päivittyy karttani automaattisesti. Se muuttaa sen punaisen viivan suuntaa ja kehoittaa sitä estäviä kuvia siirtymään. Sisäinen navigaattori kehottaa tekemään u-käännöksen heti kun se on mahdollista.

 

Apuna kartanlukuun ovat aivoni, ajattelevat ja toimintaani ohjaavat. Ja kun kuljen katuja, seilaan meriä tai ajan auto, ovat ajatukseni seuranani. Vain minun ajatukset muilta salatut. Avaan elämäni oikeastaan kaikille. Toivotan tervetulleeksi kaikki, joita elämäni jollain tapaa kiinnosta. Kaikki eivät tule hyvin aikein, mutta ei hätää, koska sisäinen karttani, aivoni ja ajatukseni, tunnistavat haitalliset tunkeilijat. Suljen ajoissa elämäni häneltä, joka on valmis vahingoittamaan. Ei ole pääsyä pidemmälle. On oman mieleni sopukoissa paikkoja, jota ovat vain minulle. Seikkailen siellä, olen maailman valtias tai köyhä maankiertäjä. Suojaa oma mieleni minua ja ohjaa pois vakavien asioiden äärestä, jos ne ovat minulle liikaa. Vain minun karttani ja vain minun mieleni. Ohjaudun väistämättä oikeaan suuntaan, kun kuuntelen ja tarkastelen itseäni. 

 

Näitä tuumailen elämäni tienristeyksessä. Kuulen kiitoksen sanoja, ajatuksella annettuja. Otan vastaan rakkautta, joka pyytämättä annetaan. Olen onnekas, että kuulen ja näen hyvää. Noudatan neuvoja, jos ne ovat minulle hyväksi. Kummallisen ihanaa olla kaiken edessä, tuntemattoman, mutta mahdollisuutena saada kaikkea, jota en edes tiedä olevan olemassakaan.

 

Vain minun mieleni ja minun karttani voivat johdattaa oikeaan suuntaan. Uskon sen nyt ja luotan opastukseen. 

 

suhteet oma-elama syvallista ajattelin-tanaan
Kommentit (0)
Rekisteröitymällä Lilyyn kommentoit kätevämmin ja voit perustaa oman blogin. Liity yhteisöön tästä.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät merkitty *