Nyt on kuulkaas IVF:n (eli koeputkihedelmöityshoidon) 12. päivä pulkassa! Wohoo! Tämä tarkoittaa sitä, että nenäsumuttelut on kovassa vauhdissa ja parin päivän päästä siirrytään jo hoidon toiseen vaiheeseen eli ”munasolujen kasvatuspiikkeihin.” Jaiks, loppu jo häämöttää! Torstaina on tosiaan seuraava aika lääkärille, jossa katsotaan onko Synarela eli ”jarrulääke” tepsinyt ja lakkauttanut hormonitoimintani. Jos kaikki näyttää hyvältä, saan […]

Kuvitelkaa sellainen koe… …jossa kahdelle koiralle annetaan sähköiskuja (aivan kamalaa, mutta ei ole mun pointti); toisella koiralla on vipu, jota painamalla iskut loppuvat, toisella ei. Se koira, jolla on mahdollisuus lopettaa iskut, oppii tempun nopeasti ja viihtyy hyvin. Toinen koira tajuaa ettei voi vaikuttaa iskuihin mitenkään, käpertyy kerälle ja luovuttaa. Se ei enää edes yritä. […]

Pling! Pling! Pling! kuului pöydällä lojuvasta puhelimestani tiistai-iltana. Varmaan ryhmächätissä viestitellään, ajattelin. Ruudulla näkyi monta viestiä lähettäjältä Terveyskylä: ”Hei, sinulle on varattu aika 06.02…”, ”Hei, sinulle on varattu aika 20.02…” JES! Nytkö se taas alkaa?! Minua alkoi jännittää, mutta tällä kertaa hyvällä tavalla ja alavatsani oli yhtäkkiä täynnä perhosia. Iiiik, nytkö jo?Olin ilmoittautunut toiseen IVF-hoitoon viikko […]

Ensinnäkin… kiitos Oli niin vaikea päätös alkaa kirjoittaa lapsettomuudesta. Paljastaa taas henkilökohtaisimmat jutut, avata kulissia, päästää tuntemattomatkin lähelle, puhua kipeimmistä ja vaikeimmista asioista. Mutta se tuntui oikealta. Todella pelottavalta, mutta oikealta. Olen saanut jo nyt teiltä niin paljon ihania viestejä. Sellaisia, jotka saavat minut itkemään. Niitä viestiä lukiessa saan vertaistukea, tunnen yhteenkuuluvuutta ja joskus oon […]

Voitte varmaan kuvitella että kaikkien syöpähoitojen, kantasolusiirtojen, työuupumuksen, masennuksen, lapsettomuushoitojen – milloin minkäkin keskellä olen tarvinnut apua ja ylimääräisiä ponnistuksia pysyäkseni järjissäni.  Olen vuosien varrella huomannut, että kun on vaikeaa, lisään arkeeni muutamia rutiineja, jotka auttavat jaksamaan. Itse asiassa olen huomannut, että kun teen näitä asioita säännöllisesti, en kaipaa ulkopuolista apua lainkaan. En missään nimessä […]

Ne, ketkä mut tuntee tietää, että oon potenut 15-vuotiaasta lähtien vauvakuumetta. Rakastan lapsia. Rakastan niiden pieniä pulleita poskia, ihanaa naurua, vilpitöntä kiinnostusta kaikkea ja kaikkia kohtaan ja aitoutta. Rakastan kaikkea niissä. Enkä välttämättä voi saada ikinä omaani… Kun olin menossa ensimmäisiin syöpähoitoihin, hedelmällisyydestä ei hirveästi edes puhuttu koska hoitojen ei pitänyt vaikuttaa siihen millään tavalla. […]

Ihana olla taas täällä. Halusin pitää tauon blogista, koska se muistutti mua aivan liikaa kaikista niistä kamalista asioista, mitä oon käynyt läpi. Se muistutti mua syövästä, enkä mä halunnut enää velloa syöpämuistoissa. Halusin vain unohtaa kaiken sen pysyvästi ja elää sitä ns. normaalia elämää, keskittyä parisuhteeseen, työelämään ja kaikkiin niihin tavallisiin asioihin. Jotenkin kuvittelin, että […]

Huh, onpa siitä aikaa, kun viimeksi avasin blogin ja klikkasin ”lisää uusi blogipostaus” -painiketta. Tuntuu jotenkin tosi vieraalta tämä tekstin näpyttely nyt. Elän kuitenkin siinä toivossa, että kirjoittaminen on kuin pyörällä ajo – sen taidon kun kerran oppii, niin se ei katoa mihinkään, pitkästä tauostakaan huolimatta. Huomasin, että vaikken enää päivittele blogia, tänne eksyy (todennäköisesti […]

Kalju nainen on edelleenkin tavallista oudompi näky. Ulkonäkökeskeisessä yhteiskunnassamme nuori nainen, jonka päänahka kiiltää auringonvalossa aiheuttaa ihmettelyä. Ihmiset tuijottavat, jotkut osoittavat sormella. Sairautta on vaikeaa peittää, jos ulkonäkö huutaa ”olen sairas!”. Muistan, miltä hiustenlähtö tuntui. Ekan diagnoosin jälkeen pahin pelkoni oli nimenomaan kalju pää. Ei itse syöpä, ei rankat hoidot, vaan nimenomaan hiustenlähtö. Pinnallista? Kyllä. […]

Tänään oon tuntenu itteni ihan äärettömän onnelliseksi ja samalla hyvin, hyvin surulliseksi. Siitä on nyt kolme vuotta kun Meilahden sairaalassa hoitaja katsoi minua lempeästi ja sanoi ”Sulla on nyt sitten kaksi syntymäpäivää!”  Tänään on siis tasan kolme vuotta kantasolusiirrosta. Kolme vuotta eli 1096 päivää. Hui, miten nopeasti aika lentää. Muistan kuinka paljon mua pelotti, että aika […]