IVF: 12 päivää takana

Nyt on kuulkaas IVF:n (eli koeputkihedelmöityshoidon) 12. päivä pulkassa! Wohoo! Tämä tarkoittaa sitä, että nenäsumuttelut on kovassa vauhdissa ja parin päivän päästä siirrytään jo hoidon toiseen vaiheeseen eli ”munasolujen kasvatuspiikkeihin.” Jaiks, loppu jo häämöttää!

Torstaina on tosiaan seuraava aika lääkärille, jossa katsotaan onko Synarela eli ”jarrulääke” tepsinyt ja lakkauttanut hormonitoimintani. Jos kaikki näyttää hyvältä, saan uuden reseptin kouraan ja lähden vastaanoton jälkeen suoraan apteekkiin hakemaan Gonal F -piikit. Niitä sitten pistän vatsamakkaraan joka ilta noin kahden viikon ajan. Ei kyllä yhtään huvittaisi, mutta minkäs teet, täytyyhän ne munasolut kasvattaa keräystä varten (joka on näillä näkymin maaliskuun ekalla viikolla).

Jotenkin tällä kertaa kaikki on mennyt paljon kivuttomammin ja nopeammin (kop kop kop). Veikkaan, että tähän on kaksi syytä. Ensinnäkin, tämä on jo toinen IVF-hoito eli ihan tuttua hommaa. Ei tarvitse siis jännittää turhaan koska tietää mitä seuraavaksi tapahtuu, miten tämä hoito etenee ja on jo aika itsevarma potilas. 😀 Tietää miten kroppa ja myös mieli reagoi hoitoihin ja osaa varautua lähestulkoon kaikkeen. Toiseksi, luulen tai siis olen varma että parempi asenne vaikuttaa myös fyysiseen jaksamiseen. En kuluta energiaani enkä rasita elimistöä stressaamalla, eli jaksan myös tehdä kivoja asioita, jotka piristää ja saa hyvälle tuulelle. Tällainen positiivinen noidankehä siis. 🙂

Voin oikeasti aika hyvin. Jos ei lasketa pientä *itutusta silloin tällöin, yhtä kamalaa itkukohtausta joka tuli kuin salama kirkkaalta taivaalta (en vieläkään tiedä mikä sen aiheutti), hieman huonompaa unen laatua ja lievää väsymystä. Ja eilen alkoi päänsärky ja pahoinvointi. Googlettelemalla selvisi, että se on ihan yleistä nimenomaan näihin aikoihin kun Synarelaa on käytetty lähes kaksi viikkoa.

On tää kaikki kyllä aika jännää, varsinkin jos miettii että kuukauden päästä saatan EHKÄ olla raskaana… 🙂

hyvinvointi terveys raskaus-ja-synnytys

jos olet kuopassa, älä jatka kaivamista

Ani Frei

Kuvitelkaa sellainen koe…

…jossa kahdelle koiralle annetaan sähköiskuja (aivan kamalaa, mutta ei ole mun pointti); toisella koiralla on vipu, jota painamalla iskut loppuvat, toisella ei. Se koira, jolla on mahdollisuus lopettaa iskut, oppii tempun nopeasti ja viihtyy hyvin. Toinen koira tajuaa ettei voi vaikuttaa iskuihin mitenkään, käpertyy kerälle ja luovuttaa. Se ei enää edes yritä.

Toisessa osassa koetta kumpikin koira pystyi helposti välttämään sähköiskut. Tiedättekö jo miten kävi?  Ensimmäinen koira oppi taas nopeasti niksin ja viihtyi hyvin. Toinen koira ei enää edes yrittänyt lopettaa sähköiskut, käpertyi samantien kerälle ja luovutti. Vaikka nyt sillä olisi ollut mahdollisuus muuttaa tilannetta. Koira oppi avuttomaksi.

Ja valitettavasti me ihmisetkin teemme usein niin. Kun kohtaamme vaikean tilanteen, johon emme voi vaikuttaa, opimme avuttomiksi. Sitä seuraa alakuloisuus, toivottomuus, jopa masennus… Kuulostaa pahalta, eikö?

Mielen voima

Jokaiselle meistä on varmasti sattunut jotain kamalaa, mihin emme ole voineet vaikuttaa. Jokin vaikea tilanne, joka ei ollut meistä itsestämme kiinni. Silloin tunsi itsensä aivan älyttömän avuttomaksi ja turhautuneeksi. Juuri siltä musta tuntui kun sain ensimmäisen (ja toisen ja myös kolmannen) syöpädiagnoosin.

Väitän, että mielessämme piilee valtava voima, joka jos ei paranna sairauksia, niin ainakin hidastaa niiden etenemistä (kun keho ei ole jatkuvassa stressitilassa, immuunijärjestelmä toimii paremmin ja taistelee paremmin sairautta vastaan). Tottakai, kuten olen aiemminkin monesti sanonut, hoito tai lääke on se mikä parantaa todella vakavista sairauksista, mutta positiivinen asenne edesauttaa ja nopeuttaa paranemista. Been there, done that.

Kaikki varmaan tietää, että stressi vaikuttaa soluihimme. Miksi joidenkin on silti niin vaikea ymmärtää, että omalla asenteella, ajatusten positiivisella (tai negatiivisella) latauksella ja uskolla hyvään on myös vaikutus fyysiseen vointiimme?

Kuulin jossain tämän viisaan lauseen joka jäi mieleeni. Jos olet kuopassa, älä jatka kaivamista.

Ani Frei

Keskity hyvään

Jos tällä hetkellä menee huonosti, yritä olla keskittymättä niihin negatiivisiin asioihin. Kirjoita vaikka paperille mistä olet tänään kiitollinen. Ehkäpä sinua ympäröivistä ihmisistä, omasta kodista, hyvästä säästä, lemmikistä, kyvystä harrastaa liikuntaa? Jos yrität, löydät varmasti monta asiaa, jotka ovat elämässäsi tällä hetkellä hyvin. Keskity niihin.

Tee visualisointiharjoituksia. Kuvittele itsesi terveeksi, hyvinvoivaksi, onnelliseksi. Kuvittele tilanne johon haluat päästä niin elävästi kuin mahdollista. Muistan kun rintakehässäni oli iso kasvain ja mä kuvittelin sen kutistuvan ja katoavan ainakin sata kertaa päivässä. Kuvittelin itseni terveeksi, työssäkäyväksi, kauniiksi nuoreksi naiseksi, joka nauraa paljon, rakastaa sitä mitä tekee, harrastaa liikuntaa. Kuvittelin, että minulla on rakastava mies ja ihana koti, jossa viihdyn. Ja tässä sitä nyt ollaan. 🙂

We can change our circumstances by a mere change of our attitude.  – William James

Ani FreiValitsin nämä aurinkoiset kuvat alkusyksyltä piristämään tätä kylmää helmikuuta. Kuvat otti ihana Hanna.

Lue myös nämä postaukset:

8 asiaa, jotka toimivat minulla kuin terapia

IVF nro 2, täältä tullaan!

muka täydellinen elämä

hyvinvointi mieli syvallista oma-elama