8 asiaa, jotka toimivat minulla kuin terapia

Voitte varmaan kuvitella että kaikkien syöpähoitojen, kantasolusiirtojen, työuupumuksen, masennuksen, lapsettomuushoitojen – milloin minkäkin keskellä olen tarvinnut apua ja ylimääräisiä ponnistuksia pysyäkseni järjissäni.  Olen vuosien varrella huomannut, että kun on vaikeaa, lisään arkeeni muutamia rutiineja, jotka auttavat jaksamaan. Itse asiassa olen huomannut, että kun teen näitä asioita säännöllisesti, en kaipaa ulkopuolista apua lainkaan.

En missään nimessä halua vähätellä ammattilaisten taitoa ja heidän avunsa välttämättömyyttä vaikeissa tilanteissa. Me olemme erilaisia ja jos minulle alla olevat jutut toimivat yhtä hyvin kuin terapia, se ei tarkoita että samat asiat toimivat muilla. Halusin vain jakaa teille muutaman keinon, joiden avulla olen itse pystynyt käsittelemään elämässäni tapahtuneita asioita, pysymään järjissäni sekä säilyttämään rauhallisen ja seesteisen olon vaikeissakin tilanteissa.

Kiitollisuuspäiväkirja

Joka aamu tai ilta. Kun on paha olla, on tärkeää pysähtyä ja miettiä asioita, jotka ovat elämässäsi hyvin. Se voi olla niinkin tavallinen asia kun katto pään päällä tai mahdollisuus opiskella. Pidämme monia asioita itsestäänselvyyksinä, vaikka ne ei todellakaan ole. Vaikeina hetkinä on hyvä huomata, että elämässäsi on monen monta syytä olla kiitollinen.

Liikunta 

Liikunta tutkitusti lisää henkistä hyvinvointia. Se vaikuttaa stressihormoniaineenvaihduntaan, keskushermostoon ja yleiseen tulehdustilaan vähentämällä tulehduksen välittäjäaineita. Kannattaa löytää liikuntamuoto, joka tuntuu hyvältä. Kuulostele kroppaasi päivittäin ja mieti, tuntuisiko tällä hetkellä hyvältä piristävä happihyppely, hikitreeni vai kaipaako jumissa oleva keho venyttelyä ja joogaa?

Ravinto

Tiesitkö, että masentuneilla on usein havaittu puutosta omega-3-rasvahapoista, B-vitamiineista, kivennäisaineista sekä aminohapoista? Kannattaa siis muistaa syödä päivittäin monipuolista ruokaa, pitää huolta säännöllisistä ruoka-ajoista ja vaikka kokeilla uusia reseptejä! Sitä kautta voi löytää uuden harrastuksen. Pakko myöntää, että musta kokkailu on nykyään niin kivaa, että tein käsin jopa reseptikirjan, johon kerään kaikki parhaat reseptit. Vihkon sivut ovat täynnä pieniä piirustuksia munakoisoista, tomaateista, keittolautasista yms. 😀

Kirjoittaminen

Kuten olen jo aikaisemminkin maininnut, tämä blogi on toiminut itselleni terapiamuotona. Kun pidin bloggaamisesta taukoa, kirjoitin päiväkirjaa. Kun mieltä painavat asiat saa kirjoitettua paperille, ne ei enää pyöri päässä ja tulee välittömästi kevyempi olo. Välillä kipeistä asioista kirjoittaminen saa kyynelkanavat auki ja olenkin kirjoittanut monta päiväkirjan sivua niiskuttaen tai vollottaen, mutta uskokaa pois, se auttaa.

kuvat: Hanna Kärppä

Avoimuus

Kun sairastin syöpää ensimmäistä kertaa, en kertonut siitä melkein kenellekään. En halunnut syöpäsairaan leimaa otsaani. Kun syöpä uusiutui ja edessä oli kaljuuntuminen, päätin kertoa avoimesti asiasta, koska ei ollut enää järkeä piilotella asiaa. Ja ai että, miten hyvältä se tuntui! Se, että puhuu omista vaikeuksista muille (en nyt tarkoita että pitäisi puhua kaikille, usein auttaa myös jo yhdelle läheiselle ystävälle puhuminen), ne isot, vaikeat ja pelottavat asiat eivät tunnukaan enää niin pelottavilta. Avoimuuden kautta saa sitä tärkeää tukea, ymmärrystä ja apua. Älä ole ongelmiesi kanssa yksin. <3

Avun pyytäminen

Tämä on erittäin, erittäin tärkeä juttu. Kuten äsken sanoinkin, ongelmien kanssa ei kannata jäädä yksin. Jos tuntuu siltä, ettei pääse elämässä eteenpäin tai vajoaa masennukseen, pitää pyytää apua. Joko ystävältä, äidiltä, puolisolta tai ammattilaiselta.

Inspiroivien ihmisten kuunteleminen / kirjojen lukeminen

Oman ajatusmaailman avartaminen, asioiden katsominen toisen ihmisen näkökulmasta, uusien ajatusmallien oppiminen… kaikki tämä auttaa erittäin paljon silloin kun tuntuu, ettei hankalasta tilanteesta ole ulospääsyä. Kun sairastin syöpää, muistan lukeneeni Rhonda Byrnen The Secret. Sain siitä tosi paljon voimaa ja uskoa siihen, että positiivisella ajattelulla voin muuttaa elämääni. Kun onnistuin pitämään positiivisen asenteen, huomasin että kestin syöpähoidot paljon paremmin ja kaikki asiat sujuivat muutenkin mutkattomammin. Olen ehkä jonkun mielestä aikamoinen hihhuli, mutta uskon vahvasti mielen voimaan.

(Voisin myöhemmin kirjoittaa postauksen myös hyvistä kirjoista / podcasteista, jotka ovat auttaneet mua. Jätä kommentti jos tällainen kiinnostaa!)

Tavoitteiden asettaminen ja niiden saavuttaminen

Välillä tavoite on nousta sängystä ja käydä suihkussa. Välillä tavoite voi olla suurempi, kuten esim. liikkuminen joka toinen päivä tai huonosta työpaikasta irtisanoutuminen. Kun on vähän energiaa tai masennus painaa päälle, valitsen tarpeeksi pienen tavoitteen, jonka voin varmasti saavuttaa. Tavoitteiden saavuttamisesta tulee ihana olo ja sellainen i can do this -asenne, joka motivoi eteenpäin.

Nämä asiat ovat auttaneet mua jaksamaan hyvin. Joskus tilanne voi olla sellainen, ettei mikään yllä mainituista keinoista auta. Toistan vielä, ettei ongelmien kanssa kannata ikinä jäädä yksin. Muista ehdottomasti hakeutua ammattilaisen vastaanotolle jos vähänkin tuntuu siltä.

hyvinvointi mieli terveys suosittelen

Voiko musta tulla äiti?

Ne, ketkä mut tuntee tietää, että oon potenut 15-vuotiaasta lähtien vauvakuumetta. Rakastan lapsia. Rakastan niiden pieniä pulleita poskia, ihanaa naurua, vilpitöntä kiinnostusta kaikkea ja kaikkia kohtaan ja aitoutta. Rakastan kaikkea niissä. Enkä välttämättä voi saada ikinä omaani…

Kun olin menossa ensimmäisiin syöpähoitoihin, hedelmällisyydestä ei hirveästi edes puhuttu koska hoitojen ei pitänyt vaikuttaa siihen millään tavalla. Kun syöpä uusiutui, edessä oli kantasolusiirto. Esilääkitys tulisi olemaan niin vahva, että se voisi tuhota käytännössä kokonaan hormonaalisen toimintani. Munasolujen keräys ei kuitenkaan ollut vaihtoehto, koska labran henkilökunta oli… kesälomalla. Tietysti olin syövän uusiutumisesta niin järkyttynyt, etten tulevia lapsiani edes miettinyt. Halusin vain selvitä hengissä. Lääkäri sanoi, että voidaan toki odottaa, että henkilökunta palaa töihin ja tehdä munasolujen keräys. Mutta siinä ajassa syöpä saattaisi levitä laajalle alueelle. Sitä riskiä en tietenkään halunnut ottaa.

Myöhemmin kun ajattelen, tuntuu absurdilta, ettei munasolujani pakastettu vain kesälomien takia. Kyse on kuitenkin mun tulevaisuudesta enkä usko, että Helsingissä on vain muutama ammattilainen joka osaa tehdä kyseisen toimenpiteen. No, asiaan ei valitettavasti voi enää vaikuttaa. Olen kiitollinen ja onnekas, että olen elossa. Mun pitäisi olla tyytyväinen ja niinhän mä oonkin, mutta…

Vaikka mun elämä on nyt just niin ihanaa kuin mistä oon 3 vuotta sitten haaveillut, yksi iso asia siitä puuttuu, enkä tiedä onko se edes ikinä saavutettavissa. Tuntuu jo tarpeeksi kipeältä ja kamalalta kun mietin, ettei kukaan ehkä tule kutsumaan mua äidiksi. Mutta uskokaa tai älkää, tuntuu sata kertaa pahemmalta ajatus siitä, että saatan viedä vanhemmuuden ilon myös henkilöltä, jota rakastan yli kaiken. Henkilöltä, joka olisi aivan ihana, lempeä, rakastava, huolehtivainen, hauska, kannustava, täydellinen isä.

Osaan kyllä olla hyvin dramaattinen ja ajattelen usein niitä kamalimpia vaihtoehtoja. Ollaan käyty vain (voiko tässä yhteydessä edes sanoa vain?) yhdessä IVF-hoidossa eikä vieläkään ns. ”luomu” raskaus ole poissuljettu. Edessä olisi toinen IVF ja ajatus siitä saa niskakarvani nousemaan pystyyn. Eka hoito oli kaiken kaikkiaan kamala kokemus. Jatkuvaa epätietoisuutta, väsymystä, kuumia aaltoja, mielialavaihteluja, inhottavia tutkimuksia, paljon itkua ja epävarmuutta ja musertavaa pettymystä. Oon maailman onnekkain, että rinnallani on niin ihana mies. Ilman häntä olisin varmaan seonnut jo aikoja sitten, heh.

Kuvat: ihana Saranda

Lue myös vanhat postaukset:

no se hiton lymfooma, osa III (ja toivottavasti viimeinen)

muka täydellinen elämä

itsevarmuus

perhe terveys raskaus-ja-synnytys oma-elama