Ja jälleen uusi alku

Nyt on kulunut tasan viikko siitä, kun tulin takaisin Suomeen. Ensimmäisenä päivänä satoi lunta. Lumisade alkoi, kun olimme siskoni kanssa tulossa junalla lentokentältä. En uskonut, että enää näkisin lunta tänä vuonna, mutta se olikin ensimmäinen asia, jonka tunsin kasvoillani astuessani ensimmäistä kertaa ulos junasta. Nauratti. Kaikki tuntui oudolta. Ilma uskomattoman raikkaalta.

Lunta satoi myös kahtena seuraavana päivänä. Eikä enää naurattanut. Oikeasti, minne minä oikein tulin? Näkemiin vaan mekot ja varvassandaalit, tervetuloa pipot, talvitakit, huivit ja hanskat. Jossei sää, niin Suomi olisi maailman ihanin paikka. Toisaalta Australiassa aloin miettimään, että kylmyydellä on varmasti vaikutusta yhteiskunnan kehitysasteeseen. Tämä oivallus tuli siis ihan jonkun analyyttisen pähkäilyn tuloksena, vaan enpä muista siitä enää mitään. Analyysini suli varmaan siinä kuumuudessa. Eli turha valittaa, ei olisi Suomi Suomi ilman lumisateita keskellä toukokuuta.

Pitkäaikainen poissaolo kotimaasta tekee kummia aivoille. Tulee välähdyksiä menneisyydestä, muistuu mieleen vanhoja ajatuksia, pelkoja ja ahdistusta kaiken sen innostuksen keskelle. On todella vaikea käsittää, mihin palaa. Uuteen, vanhaan vai samaan? Todellisuudessa kaikkeen noihin yhtäaikaisesti, ja se on todella kummallinen tunne. Ja vielä kun lisää siihen sen, että itsekin on muuttunut vuodessa valtavan paljon, niin olotila on erittäin epämääräinen ja sekava.

Kaiken tämän lisäksi aloin seuraamaan Skamia, ja nyt ovat sitten palanneet mieleen vielä kaikki nuoruuden muistotkin. (By the way, kuka muu on rakastunut norjan kieleen?) Ollaan joskus puhuttu ystäväni kanssa siitä, kuinka nähdään elämä ei niinkään luonnollisena suoraviivaisena jatkumona, jossa yksi asia johtaa loogisesti toiseen, vaan enemmänkin tuotantokausista koostuvana sarjana. Yhdellä kaudella eletään korporaatiomaailmassa Puolassa, toisessa seikkaillaan sademetsässä Australiassa. Sydney, hostellielämä ja reppureissaajat, jotka kaikki olivat pitkän ajan ainoaa todellista arkea vielä vähän aikaa sitten, ovat nyt jo so last season. Nyt alkaa uusi kausi, jossa on kuitenkin paljon vanhoja tuttuja elementtejä aikaisemmilta kausilta. Itseäkin jännittää, mitä tästä oikein tulee.

Vaikka hetkittäin on tuntunut, että kaikki fiilikset ovat olleet välillä liikaa, niin sanoisin, että mieliala on ollut ennen kaikkea positiivinen. Äitienpäivänä oltiin siskoni ja äitini kanssa Helsingissä keskustassa, ja ratikassa ikkunasta kaupunkia ihaillessani, näin Helsingin aivan uusin silmin. Australian jälkeen se tuntui erittäin eksoottiselta, juuri sellaiselta idylliseltä skandinaaviselta kaupungilta, millaisesta olen lukenut. Kaikki niin siistiä, harmonista, tilavaa, niin stereotyyppisen pohjoismaalaista. Ja entä ilma! Miten voi pääkaupungissa tuntua siltä kuin olisi retkellä kansallispuistossa?  

Nuorempana toivoin aina, että Suomi olisi erilainen. Lämpimämpi, pehmeämpi, kansainvälisempi, suvaitsevaisempi, eurooppalaisempi. Olen elämäni aikana ollut ennenkin pidempiä aikoja ulkomailla, puoli vuotta Kiovassa, puoli vuotta Madridissa, yli vuoden Puolassa, mutta vasta nyt vuoden Australiassa olon jälkeen ja vietettyäni aikaa hyvin kansainvälisessä ympäristössä, en odota Suomelta mitään, mitä se ei ole. Se on ihana juuri sellaisena kuin se on, erilaisena, eksoottisena. Ehkäpä anglokielinen kulttuuri oli juuri se, mitä tarvitsin nähdääkseni ihailtavia piirteitä suomalaisuudessa, mitä en ennen osannut tunnistaa erityisiksi. On melkeinpä jo klisee, kun ulkomailta palannut kertoo, kuinka on oppinut arvostamaan suomalaisten rehellisyyttä ja aitoutta. Mutta niin se vaan on, että juuri se on itsellänikin asia, jota olen kaivannut eniten. En tiedä, oppisinko ikinä elämään kulttuurissa, missä ei tarkoiteta sitä, mitä sanotaan ja sanotaan, mitä ei tarkoiteta.  

Tietenkin olen vuosien aikana muuttunut paljon, mutta niin on Suomikin. Koen sen muuttuneen enemmän juuri sellaiseksi, mitä toivoinkin. Pehmeämmäksi. Aivoimemmaksi. Ja varsinkin Helsinki tuntuu paikalta, jota voin jo nyt kutsua kodikseni. Tai ehkä olen vain jo oppinut, että koti on siellä, missä matkalaukkuni on. Ja tällä hetkellä se on Suomessa.