Puolalainen elokuva ”Ida”
Tässä modernissa digitalisoituneessa maailmassa kaikki tuntuu olevan mahdollista ja helppoa. Välimatkat menettävät merkityksen, kun aamulla herätessään saa viestin perheenjäseneltä USA:sta, juttelee illalla Skypessä äidin kanssa tai lukee ystävän blogia hänen seikkailuistaan Etelä-Amerikassa. Henkisesti pystyy olemaan hyvin monessa paikassa. Vaikeampaa näyttääkin olevan elää juuri tätä hetkeä siellä, missä juuri nyt on. Internet mahdollistaa monilta osin elää täällä Puolassakin hyvin suomalaista arkea. Lukea päivittäin Hesaria, katsoa Ylen uutisia, itkeä Vain Elämän parissa ja koukuttua Ensitreffit Alttarilla-ohjelmaan. Guilty, guilty, guilty, guilty.
En kuitenkaan halua tulevaisuudessa huomata, että asuttuani jo pitkähkön ajan Puolassa, en oikeasti tunne maata lainkaan. Mielestäni paras tapa tutustua kulttuuriin on oppia kieli ja tulla osaksi yhteiskuntaa. Mutta koska puolan opiskelu on vielä ”in process”-vaiheessa, niin sillä välin ajattelin tutustua Puolaan elokuvien kautta.
Aloitin katsomalla elokuvan Ida. Katsoin sen vielä ennen lomaani, ja heti seuraavalla viikolla elokuva voittikin parhaan vieraskielisen elokuvan Oscarin. En siis olisi voinut paremmin valita. Ja vaikken ole nähnyt muita ehdokkaana olleita elokuvia, niin Ida oli ehdottomasti Oscarinsa arvoinen.
Kuva elokuvan kotisivuilta http://www.ida-movie.com/gallery
Elokuva sijoittuu sodanjälkeiseen Puolaan, jossa nunnakokelas Ida joutuu ennen lupauksen antamistaan tapaamaan tätinsä. Hänen kauttaan Ida tutustuu omaan historiaansa ja sukulaistensa kohtaloon. Elokuva on niin tarinallisesti kuin visuaalisesti todella taitava. Siinä ei ole mitään ylimääräistä; vähäpuheista, yksinkertaista, suoraa kerrontaa traumaattisista asioista ihmisten elämästä sekä aiheesta, joka on edelleen arka asia puolalaisessa yhteiskunnassa.
Pidän elokuvista, jotka eivät vain kerro tarinaa ja tarjoa kaiken valmiiksi, vaan saavat katsojan ajattelemaan. Sellaiset elokuvat, jotka loputtuaan eivät oikeastaan lopu ja joiden päähenkilöt palautuvat mieleen vielä vuosienkin päästä. Ida oli juuri tämäntyyppinen elokuva.