Placki ziemniaczane eli puolalaiset perunaletut
Minulla ja uudella työkaverillani on jotain muutakin yhteistä kuin ruokavalio ja työpaikka: Molempien pitäisi kirjoittaa gradua. Aivan, pitäisi. Sen sijaan hän leipoo kakkuja, ja minäkin saan jatkuvasti ruokainspiraatioita, jotka eivät jätä minua rauhaan. Selaan vaan koko ajan erilaisia reseptejä ja saan kamalia pakkomielteitä, jotka vainoavat minua niin kauan kunnes annan periksi.
En tiedä, milloin viimeksi olisin ollut yhtä innostunut ruoanlaitosta. Todennäköisesti silloin kuin aloin vegaaniksi ja tutustuin niin moneen uuteen ruoka-aineeseen. Tällä hetkellä ruoanlaittoinnostuksen suurimpia syyllisiä ovat varmaankin uusi ympäristö ja ruoan hinta kaupoissa. Nyt jos koskaan kannattaa kokeilla kaikkea, mikä ennen tuntui liian kalliilta.
Viime maanantaina päätin kokeilla ensimmäistä kertaa tehdä itse mantelimaitoa. Sen lisäksi, että siitä tuli taivaallisen hyvää, siitä tuli myös todella hauska ja lämmin tunne. Ihan kuin olisin ollut maalaistalon emäntä, jonka päivän tärkein tehtävä on tuoda maitoa kotiin. Tiesin kyllä, miten mantelimaitoa tehdään, mutta kun tein sen ihan itse, se tuntui enemmänkin jonkinlaisen taikatempun aikaansaannokselta. Miten on mahdollista, että kupillisesta manteleita tulee pullollinen maitoa? Kuinka jokin niin yksinkertainen voi olla niin hyvää, ja miten MINÄ pystyin valmistamaan sen ihan itse? Okei, myönnetään, tehosekoitin teki isoimman työn, mutta silti! Ja miksi ihmeessä en ole tehnyt mantelimaitoa aikaisemmin?
Mantelimaidon tuoman maalaistunteen myötä alkoi tehdä mieli jotain hyvin perinteistä. Puolalaiset perunaletut eli placki ziemniaczane olivat jo kauan olleet mun ”to cook”-listalla, ja nyt oli niille juuri sopiva hetki. Rakastuin puolalaisiin perunalettuihin jo ensimmäisellä Puolan visiitillä melkein kymmenen vuotta sitten. Placki ziemniaczaneihin laitetaan yleensä kananmunaa ja joskus myös lisätään maitoa, mutta onneksi letut maistuvat aivan yhtä herkullisilta myös vegaanisina.
Ostan hyvin harvoin perunoita, vielä harvemmin paistan mitään. Joten kun aloin valmistamaan lettujani, ruoantuoksu palautti muistoja lapsuudesta. Vei minut takaisin yksinkertaiseen aikaan. Yksinkertaiseen aikaan myös gastronomisessa mielessä. Se oli aikaa, jolloin ei tiedetty mitään bataateista, avokadoista tai limestä. En edes puhu sushista tai tofusta. Mausteita olivat valkosipulin, suolan ja pippurin lisäksi vain persilja ja tilli. Muistot ovat ihania, mutta erityisesti ihania siksi, että ne ovat muistoja. Oikeasti, mitä olisi elämä ilman avokadoa?
Eritoten paistetun perunan tuoksu toi mieleeni isosiskoni. Paistetut perunat suolakurkkujen kera ovat hänen lempiruokansa, johon hän ei koskaan näytä kyllästyvän. En tiedä, rakastiko hän paistettuja perunoita lapsena vain siksi, että tiesi saavansa suolakurkkuja niiden kanssa. Hän saattoi syödä ja syö edelleen uskomattomia määriä suolakurkkuja ja yleensä syöminen loppuu vasta siihen, kun kurkkuja ei vaan yksinkertaisesti enää ole. Joskus tähän vaaditaan useampi purkki.
Puolalaiset perunaletut muistuttavat hieman röstiperunoita ja ovat hyvin suosittuja myös muun muassa Valko-Venäjällä ja Ukrainassa, jossa ne kulkevat nimellä ”draniki” ja ”deruny”. Puolassa perunalettuja nautitaan usein smetanan, lihan tai sienikastikkeen kanssa tai makeana versiona esim. sokerin tai omenasoseen kera.
Placki ziemniaczane eli puolalaiset perunaletut
(n.11 lättyä)
- n. 5 keskikokoista perunaa
- 1 sipuli
- 2-3 rkl jauhoja (käytin kaurajauhoja)
- öljyä paistamiseen
- suolaa ja pippuria
- Raasta perunat ja sipuli karkeaksi raasteeksi.
- Sekoita raasteeseen jauhot ja mausteet
- Kuumenna paistinpannu ja lisää öljy. Laita reilu ruokalusikallinen raastetta paistinpannulle ja muotoile ohueksi pihviksi lusikalla. Kun reunat alkavat saamaan väriä, käännä ja paista toiselta puolelta.
