Puolalaisessa ruokakaupassa
En ole varmaan ainoa, joka ulkomailla ollessaan rakastaa ennen kaikkea ruokakaupoissa kiertelyä. Kun syksyllä tuumailin, ettei minusta ja Puolasta tule varmaan kovin pitkäaikaisia ystäviä, niin aina ruokakaupassa tuli levollinen olo: Niin paljon vielä maistamatta! Ei ole kiire pois!
Täällä on todella iso valikoima kaikenlaisia ryynejä, hiutaleita ja jauhoja. Esimerkiksi ohraryynejä on todella paljon erilaisia, enkä ole vielä päässyt perille, miten ne eroaa toisistaan. Tattaria olen aina syönyt paljon, mutta siitäkään en tiennyt, että on olemassa niin monta erilaista vaihtoehtoa. Uusi ruokajuttu, jonka olen täällä omaksunut on hirssi. Oon aivan hulluna siihen! Jostain syystä sitä syödessäni tulee jotenkin hyvin tuttu ja lämmin tunne. En tiedä, olenko sitten syönyt sitä lapsuudessani. Toinen juttu, minkä olen omaksunut on unikonsiemenet. Puolassa unikonsiemenet ovat hyvin suosittuja leivonnaisissa, joten niitä löytyy joka kaupasta ja halvalla. Itse käytän niitä smoothieissa. Hirssi muuten tekee hyvää hiuksille ja kynsille ja unikonsiemenet puolestaan rauhoittavat mieltä 🙂 Mielelläni otan nämä hyödyt vastaan.
Hyvä löytö ovat olleet myös hirssi- ja tattarihiutaleet. Ne valmistuvat nopeasti, kun kaataa vaan kuumaa vettä pääkke ja odottaa, että ne turpoavat. Valmistuu muutamassa minuutissa aivan itsestään. Todella kätevää! Mulla on aina pussit varalta kaapissa töissä ja kotona. Joten aina on terveellistä ruokaa nopeasti saatavilla, jos joutuu yllättäen tekemään pidempää päivää tai tulee hyvin nälkäisenä kotiin.
Täällä on myöskin kaupoissa todella paljon erilaisia ituja. Jopa minun pienessä lähikaupassani on tarjolla mung-pavun itujen lisäksi, mm. parsakaalin, retiisin ja purjosipulin ituja.
Mutta ehkäpä paras juttu puolalaisissa ruokakaupoissa on pakastekirsikat! Rakastan kirsikoita, ja on ihanaa, että voi syödä niitä milloin vaan vuodenajasta riippumatta.
Suomessahan oli jokunen kuukausi sitten paljon juttua irtosipseistä. No, täällä isoimmissa marketeissa on kaikenlaista irtoruokaa myynnissä: Perus pähkinä-ja kuivattujen hedelmävalikoimien lisäksi irtona saa mm. hapankaalta,
pakastevihanneksia, valmiita paellasekoituksia,…
kokonaisia metsäsieniä, pierogeja ja tortelliinejä eri täytteillä…
sekä mun lempparia – pakastemarjoja. En edes tiennyt, että luumuja voi pakastaa!
Tarjolla on jopa aroniaa. Oon aina tykännyt aroniasta, enkä tajua, miksei Suomessa syödä enemmän tätä marjaa, varsinkin kun aroniapensaita kasvaa joka kadunkulmassa. Niin paljon ilmaisia vitamiinejä tarjolla!
Mutta. Puolan ruokakaupoissa on myös eräs hyvin rasittava asia: Maailman hitaimmat kassat. Vaikka edessäsi olisi vain pari ihmistä, saatat joutua odottamaan vuoroasi melkoisen tovin. Kaikki tapahtuu aivan uskomattoman hitaasti. Oikean kassan valitseminen on melkoinen taitolaji, ja vaikka olen jo hieman kehittynyt, niin jonotusaikaan vaikuttaa niin monta tekijää, että harvoin onnistuu tekemään oikean päätöksen.
Ensiksi pitää valita oikea kassatyöntekijä. Tässä auttaa vain kokemus. Täytyy oppia tuntemaan työntekijät. Toiseksi pitää katsoa, keitä on edesssäsi ja mitä he ostavat. Jos on mummoja ja pappoja, joilla on paljon hedelmiä ja vihanneksia, niin se on pahin yhdistelmä. Täällä melkein kaikissa kaupoissa punnitus tapahtuu kassoilla, joten punnittavat tuotteet luonnollisesti hidastavat jonotusta. Joskus hinta puuttuu, ja sitä kaivetaan jostain papereista tai soitetaan tai yleisemmin pyydetään apua viereiseltä kassalta. Jostain syystä täällä myös tykätään maksaa käteisellä. Maksamiseen ryhdytään ihan rauhassa, kun on kaikki tavarat jo pakattu laukkuihin, kiirettä ei pidetä. Suomessahan lompakot ovat ihmisillä valmiina jo ennen kuin on edes oma vuoro, mutta täällä ihmisille tuntuu tulevan joka kerta yllätyksenä, että tavaroista pitää myös maksaa. Sitten kun käteisellä maksetaan, niin kassatyöntekijät tykkäävät pyytää ”sopivampaa” rahaa. ”Entä löytyykö panilta sen ja sen verran zloteja ja grosheja?” Tämän takia mummot ja papat ovat pahimpia, he kun eivät vanhoilla silmillään erota kolikoita, ja sitten kassatyöntekijä alkaa kaivelemaan rahaa heidän lompakoistaan. Kaikkein pahinta on kuitenkin se, kun tulee joku ongelmallinen tilanne, virhelyönti tai kuittipaperi loppuu. Voi, siinä vasta joutuukin odottamaan, koska tällaisten ongelmien ratkaisuun tarvitaan monta puhelinsoittoa ja monen ihmisen osallistumista.
Tässä jonotusasiassa ei oikein voi voittaa. Sillä vaikka luulet, että nyt on oikea kassatyöntekijä, oikeat ihmiset oikeilla ostoksillaan edelläsi jonossa, niin sitten yhtäkkiä viereisellä kassalla tapahtuu jotain odottamatonta, jota sinun kassatyöntekijäsi lähtee selvittelemään. Ja tätä tekijäähän, eli viereisen kassan vaikutusta, et lainkaan muistanut huomioida kassajonoa valitessasi! Toimivin ja helpoin tapa lyhentää jonotusaikaa onkin muuttaa omaa suhtautumistaan. Muuttaa ennakko-odotuksia, jolloin nopea maksutapahtuma on aina mukava yllätys.
Yllättäen, nopean kassatoiminnan lisäksi, en ole kaivannut Suomesta muuta kuin Turun Sinappia ja perunarieskoja. Mielenkiintoista kyllä, kumpaakaan en edes ostanut kovin usein Suomessa asuessani. Ai niin, lisäksi Yosan kaurajogurtit ja Tofulinen päärynäjäätelö olisivat minun puolestani erittäin tervetulleita Puolan kauppoihin!