Miten ollaan työlomalla?
Tämän viikon teemana on meillä ollut selvästi yrittää oppia yhdistämään työnhaku ja reissaaminen. Sisällä netin ääressä istuminen ja työkuvioiden miettiminen ei ole aina kovin houkuttelevaa, kun jo pelkästään hostellin parvekkeelta saa juoda aamukahvit tällaisella näkymällä.
Kuinka nauttia lomailusta ja vapaa-ajasta kaiken tämän epämääräisyyden keskellä? Ja olla potematta huonoa omaatuntoa siitä, ettei käytä kaikkea vapaa-aikaansa työnetsintään? Jo viisumityyppi ”working holiday” on terminä täysin oxymoron. Mikä ihmeen työloma? Ei sellaista käsitettä ole.
Pari päivää kamppailtiin tämän ristiriidan kanssa, kunnes sitten pysähdyttiin, analysoitiin vähän tilannetta ja asennettamme (tämä meiltä onnistuu) ja palattiin – kuten aina on hyvä palata, kun on vähän hukassa – kysymykseen: Miksi? ”Miksi halusimme lähteä reissuun alunperin?”. ”Miksi” on tehokas kysymyssana. Kun muistaa, että nykyhetkellä on historiansa ja syynsä, osaa suhtautua siihen levollisesti, kiitollisesti ja luottavaisin mielin.
Vastaus kaikkeen tuntuu aina piilevän rutiineissa. Rutiineissa, suunnitelmallisuudessa ja ennen kaikkea aikaisissa aamuissa. (Kaikki aikaansaavat ja menestyneet tyypitkin tuntuvat olevan aamuihmisiä). Kaiken ehtii tehdä, kun suunnittelee, päättää ja toteuttaa sen, mitä on päättänyt. Hullunkurista kyllä, mutta kurinalaisuuden myötä ollaan onnistuttu nauttimaan ajastamme ihan uudella tavalla. Ja mikä parasta myös työnhakusuunnitelma ja fokus on kirkastunut ja rauhoittanut samalla mieltä.
Postauksen kuvat ovat aamulenkiltämme naapurikylään Cannonvaleen. Siellä, tietämättä lainkaan, minne olemme menossa, löysimme itsemme keskeltä Aurinkomatkojen kuvastoa. ”Katso nyt, missä me ollaan! Oikeasti meillä ei ole mitään syytä stressailla!”, totesin. Eikä me oikein olla hirveästi enää stressailtu. Ollaan herätty aikaisin, ulkoiltu, sosialisoitu, uitu, luettu ja kokkailtu terveellistä ruokaa – sekä tietenkin haettu töitä. Ja todettu jälleen kerran, että rento ja positiivinen mieli saa aika paljon aikaiseksi.
