Cairnsin kasvitieteellisessä puutarhassa
Cairnsin kasvistieteelliseen puutarhaan on saatu melko kompaktisti laaja kirjo erilaista kasvillisuutta suhteellisen pienelle alueelle. Päivä meni ihaillen ja ihmetellen.
Minua harmittaa, etten ole töissä millään taiteellisella alalla, sillä kasvit jos mitkä saavat luovuuden heräämään ja mielikuvituksen elämään aivan omaa elämäänsä. Näistä saisi mahtavia vaikutteita niin designiin, kuoseihin, muotoiluun kuin vaikkapa lastenkirjan fantasiamaailmaan.
Lihansyöjäkasvi odottaa saalistaan.
Mitä vanhemmaksi tulen sitä enemmän alan tunnistamaan itsessäni äitini piirteitä ja käyttäytymistä. Ulkomailla varsinkin tämä korostuu. Olen matkustellut aika paljon äidin kanssa ja aina välilllä olen joutunut hengittämään syvään, etten hermostuisi, kun äiti pysähtyy joka pensaan kohdalla kuvaamaan viidestä eri kuvakulmasta, hiipii hiljaa lintujen ja muiden eläinten luo tai katselee yhtä puuta viisi minuuttia. Kun loman lopuksi siirrän äidin kamerasta kuvia omalle koneelle, saatan löytää noin kaksikymmentä kuvaa yhdestä lokista. Ja ehkä vielä myös muutama video samaisesta linnusta.
Nyt olen ihan samanlainen. Erityisesti rakkaus lintuihin ja kukkiin on tarttunut. Ehkä sitä alkaa vasta vanhempana näkemään, kuinka ihmeellinen luonto on ja huomaamaan upeutta siinä, mikä ei ennen herättänyt mitään ihmetystä. Nyt on sitten niin, että se olen minä, joka seurailee puistoissa lintujen touhuiluja, jahtaa perhosia ja kyykkii kukkien ympärillä. Välillä käy Lauraa sääliksi, kun hän joutuu odottelemaan minua ja kuuntelemaan jatkuvaa huokailua, kuinka kaunista kaikki on. Tiedän, miltä hänestä tuntuu. I’ve been there. Mutta nyt oon jossain aivan muualla.
Oops, I forgot to shave…
Tästä saisi hyvän korutelineen, eikö?
Kuinka kauniit värit ovatkaan lehden ”väärällä” puolella.