Cześć!

Aivan yllättäen kolme kuukautta sitten muutin Puolaan, Gdanskiin. Hain töitä Gdanskista sen suurempia miettimättä ja sen enempää Gdanskista tietämättä. Googlasin, miltä Gdanskissa näyttää, eikä onnekseni näyttänyt yhtään pahemmalta.

Lopullinen muutto tapahtui hyvin nopeasti, kymmenen päivän varoitusajalla ja yhden päivän mietintäajalla. Tarjous tuli juuri silloin, kun olin jo täysin unohtanut koko asian. Seuraavat tunnit ja päivät menivät kuin sumussa, tai oikeastaan hyvin kirkkaassa sumussa. Ei ollut aikaa miettiä, mitä tämä koko juttu tarkoittaa, mitä ja keitä tulee ikävä, ja onko tämä ylipäänsä kovin järkevä päätös… En miettinyt, en pohtinut, en kyseenalaistanut mitään, olin kuin robotti. Ihan kuin joku olisi ohjelmoinut minut hoitamaan pysähtymättä kaikki ne asiat, jotka täytyy hoitaa, kun päättää muuttaa pois maasta.Tärkein ja vaikein tehtävä oli päästä eroon kaikesta roinasta, mikä oli vuosien aikana kerääntynyt.

Mitä enemmän annoin pois, sitä helpommaksi tavaroista luopuminen muuttui. Mitä vähemmän tavaraa oli, sitä kevyemmältä olo tuntui.

Vaikka virallisesti muutin Puolaan heinäkuussa, niin suuremman osan ajastani olen kuitenkin viettänyt Suomessa koulutuksessa. Lopullinen muutto Puolaan ilman minkäänlaista paluulippua tai tietoa seuraavasta Suomi-reissusta tapahtui viikko sitten. Laskenkin, että juuri viikko sitten oli puolalaisen elämäni ensimmäinen päivä.

Minusta on aina ollut vähän hassua, kun sanotaan, että löytää itsensä yllättäen jostain. Eihän itseä löydä mistään. On vaihtoehtoja ja on päätöksiä. Mutta sitten on tietenkin sattumia ja odottamattomia tilaisuuksia, ja juuri siltä tämä tuntuu. Olin jo kauan kaivannut jotain suurta muutosta elämääni ja sitten tarjoutui tällainen mahdollisuus. En missään vaiheessa edes harkinnut vakavasti, etten ottaisi sitä vastaan. Tällä hetkellä minulla ei ole mitään käsitystä, millaista elämäni täällä tulee olemaan. Ei mitään suuria suunnitelmia tai odotuksia. Paitsi tanssiminen. Haluan päästä tanssimaan. Tanssimaan paljon.

Ja onhan minulla tietysti muutamia muitakin pieniä tavoitteita. Kuten oppia puolan kieli. Reissailla ja nähdä uusia paikkoja. Ja jossain siinä välissä vaikkapa kirjoittaa gradu loppuun.