Edelleen maailman paras hampurilainen

Tässä eräänä iltana muistelin Puolan aikoja ja minulle tuli hirveän ikävä entistä työkaveriani. Teimme aika paljon asioita yhdessä, mutta ennen kaikkea kävimme erittäin paljon syömässä Gdanskin lempiravintolassani Avokado Vegan Bistrossa. Työkaverini muistelu toimi minulla nähtävästi ehdollistumisen ärsykkeenä kuin kellonsoiton kuuleminen Pavlovin koirilla, sillä aamulla herättyäni en voinut ajatella mitään muuta kuin hampparia. Oli pakko saada purilainen!

Mentiin siis Lauran kanssa kokeilemaan ekaa kertaa Soul Burgeria, joka on australialainen täysin vegaaninen hampurilaisketju. Ensimmäisellä kerralla maistoin hampurilaista soijapihvillä ja toisella kerralla kokeilin ”kalahampurilaista”, joka todellakin maistui ihan kalalle. Molemmat olivat todella hyviä, mutta eivät edelleenkään pärjää vertailussa Gdanskin Avokadon hampparille, joka ei yritä olla mikään tai muistuttaa mitään, mitä ei ole, vaan on ylpeästi kasvishamppari. Sairaan hyvä sellainen.

Mutta Soul Burgerissa söin ehdottomasti elämäni parhaimmat ranskalaiset! Yrtti- ja oluttaikinakuorrutetut ranskalaiset, jotka saivat meidät niin täyteen, että tuskin pystyttiin enää liikkumaan koko loppupäivänä.

Soul burgerissa oli myös aivan mahtava WC-kyltti.

Olen omistanut aika monta postausta Avokadon hampparille, mutta rakkaus siihen vaan vahvistuu nyt kun olen näin kaukana ja se on niin saavuttamattomissa. Vaikka tiedän, etten olen jäämässä Australiaan, niin joskus myöhään illalla töistä kotiin palaessa, kun jotain on kuitenkin kotimatkalla pohdittava, alan leikkiä ajatuksella, että ehkä sittenkin voisin jäädä Australiaan tai sitten mietin kaikkia niitä tekijöitä, joiden vuoksi en haluaisi jäädä tänne asumaan. Suurin sellainen tekijä on se, että Australia on niin kaukana kaikesta, mitä rakastan. Niin kaukana Euroopasta. Ja niin pirun kaukana Avokadon hampparista. Voiko rakkaus ruokaan mennä joskus liian pitkälle?