Jännitystä ja tragediaa Kings Crossilla
Pari päivää sitten lähdin opastetulle kävelykierrokselle omille hoodeilleni, eli Kings Crossille. Sydneyssä tämä värikäs ja meluisa kaupunginosa on tunnettu huvittelu- ja yöelämästään sekä tietenkin punaisten lyhtyjen alueena. Hieman pahamaineinen ja samalla kuitenkin suosittu alue, jossa on vain superrikkailla varaa asua.
Ostin kävelykierroksen vähän sattumalta oikeastaan. Halusin vain kokeilla onnistuuko maksaminen VisaElectronilla. No onnistui se, ja parin sekunnin päästä oli vahvistus sähköpostissa. Mutta eihän tämä missään nimessä harmittanut. Vaikka yritänkin elää säästeliäästi, enkä osta turhia, niin hyvistä tarinoista ja elämyksistä olen aina valmis maksamaan.
Kierroksen nimi oli alueelle sopivasti Crime and Passion on Cross. Minun lisäkseni oli vain yksi toinen osallistuja, saksalainen tyttö, jonka kanssa kuljimme oppaamme antaman sateenvarjon alla vierekkäin toverillisesti kuin kaksi kauan toistensa tuntenutta hyvää ystävää. Sade ei haitannut lainkaan. Sopi täydellisesti teemaan. Ainahan elokuvissakin kaikki murhat ja tragediat tapahtuvat sateella. Oli helppo virittäytyä tunnelmaan.
Kings Crossin monisävyinen luonne tuli paremmin selväksi kierroksen aikaa. Niinhän se on, ettei nykyhetkeä voi ymmärtää tuntemattaa historiaa. Kings Cross on yksi ensimmäisiä asutettuja alueita Sydneyssä, ja näin ollen myös Austaliassa (valkoisten miesten tulon jälkeen luonnollisesti). 1830-vuosikymmenellä New South Walesin kuvernöörinä toiminutta Darlingia, jonka mukaan monet paikat ja kadut ovat täällä nimetty, ärsytti suunnattomasti Woolomoloolla, nykyisellä Kings Crossin naapurialueella, asusteleva rosvojoukko, joka ryösti kauppiaita ja toi alueelle huonoa mainetta. Herra Darling päätti perustaa aivan Woolomoloon viereen asuinalueen, jotta rikolliset ajautuisivat ahtaalle. Hän sai projektilleen suuren rahoituksen ja näin alueelle alettiin rakentamaan hienostotaloja, jonne rikkaat alkoivatkin hyvin nopeasti muuttamaan.
Kings Cross huvittelualueena alkoi kehittymään ainakin kahdesta syystä. Ensinnäkin täällä, itse asiassa hyvin lähellä omaa hostelliani, oli aikoinaan erittäin suosittu teatteri, joka veti Crossille joka viikko suuren joukon ihmisiä. Tästä johtuen alkoivat kahvilat ja ravintolatkin ilmestyä teatterin lähettyville. Toiseksi Sydneyn satama jatkoi kasvamistaan ja levittäytyi jatkuvasti yhä pidemmälle. Alueella asui paljon satamassa työskenteleviä työntekijöitä sekä maihin tulleita merimiehiä. Ja missä on merimiehiä… Näin siis bordellitkin keskittyivät Kings Crossille.
Kings Cross on samalla myös ollut pitkään koti järjestäytyneelle rikollisuudelle ja huumekaupalle. Oppaamme kertoi monia mielenkiintoisia tarinoita vanhoista ja nykyisistä aluetta hallitsevista rikollisista, muista Crossin kaduilla asunneista merkittävistä henkilöhahmoista, korruptoituneista poliiseista ja poliitikoista ja ruumiista, jotka todennäköisesti lepäävät jossain sataman betoniseinissä. En tietenkään muista enää yksityiskohtia, mutta muistan tunnelman. Sehän on juuri se, minkä hyvä tarinankertoja osaa luoda. Välillä tuntui uskomattomalta, kuinka mutkattomasti mielikuvitus hyppeli eri vuosisadoilla ja –kymmenillä ja näki selvästi tarinoiden tapahtumat kaduilla. Ihan kuin katsoisi elävää 3D-elokuvaa. Joskus oikein pelotti, että puhuuko opas liian kovaa, joku vielä saattaa kuulla, eikä sitten kukaan meistä ole turvassa. Outoa on sekin, että nyt tiedän, mistä täältä voin saada huumeita. Ja se, että lähteenä on 65-vuotias historiasta kiinnostunut herrasmies.
Viime vuosina on Kings Crossilla tapahtunut muutoksia, jotka ovat hieman rauhoittaneet aluetta, mutta samalla ajaneet monet aikaisemmin menestyvät yritykset vararikkoon. Parin kuolemaan johtaneen väkivaltatapauksen jälkeen, missä aivan tuntematonta ihmistä on lyöty täysiä nyrkillä naamaan, alueella otettiin käyttöön lockout-laki. Jokaisessa baarissa henkilöllisyystodistus skannataan ja viedään yhteiseen tietokantaan. Jos joku aiheuttaa baarissa ongelmia, niin se on kaikkien muidenkin lähialueen baarien tiedossa, eikä tämä henkilö pääse enää minnekään sisälle. Muistan, kuinka minua ihmetytti tämä käytäntö, kun ollaan oltu ulkona ja ihmettelin, että miten se voi olla edes laillista. Mietin, että varmaan NASAkin nyt tietää, kuka käy missäkin lauantai-iltana. Jos puoli kahden jälkeen lähtee baarista ulos, niin enää ei pääse mihinkään toiseen baariin sisälle. Baareilla ei siis ole lupaa ottaa sen kellonajan jälkeen uusia asiakkaita sisälle. Tällä yritettiin vähentää humaltuneiden ihmisten päämäärätöntä kuljeskelua kaduilla. Joko pysyt sisällä baarissa tai lähdet kotiin. Alkoholia saa puolestaan tarjota vain aamukolmeen asti.
Oppaamme mukaan Sydneyssä on tapana kieltää kaikki, minkä vaan voi kieltää. Lockout laki ei siis ole käytössä kuin vain muutamassa kaupungisosassa, ja se on muuttanut oleellisesti ilmapiiriä ainakin täällä Kings Crossilla. Backpackerit ovat oppaan kertoman mukaan siirtyneet Melbourneen ja nuoristo Newtowniin, eikä alue muutenkaan ole enää niin eläväinen kuin aikaisemmmin. Minusta se on kyllä ihan tarpeeksi eläväinen nytkin, mutta minä olenkin tällainen tylsimys, joka saa parhaimmat kiksit sademetsässä asumisesta.
Reilun pari tunnin kierroksen jälkeen jatkoimme baariin, jossa oppaamme tarjosi meille oluet. Sinä aikana kun me kiertelimme asuinalueeni kaduilla, rapakon takana saatiin juuri vahvistus uudesta presidentistä. Ehkäpä juuri tämän kävelykierroksen jälkeen, tietoon oli vähän helpompi suhtautua. King Crossilla on lyhyessä ajassa ehtinyt tapahtua paljon. Ilmapiiri on muuttunut eri aikakausien, henkilöiden ja lakien myötä. Jokainen aikakausi on muuttanut aluetta jotenkin, ja seuraava aikakausi on ollut aina vastaus edelliseen. On vain toivottava, ettei Trumpin aikakausi saa kovin paljon tuhoja aikaiseksi. Lohduttavaa on, että aikanaan hänenkin aika loppuu, ja toivottavasti sitä seuraavan aikakauden vastaus saa paljon hyviä muutoksia aikaan.
