Kasvissyöjänä Puolassa

Puola ei ole kovin helppo paikka kasvissyöjälle. Muttei myöskään mahdoton. Täällä on kaksi suosittua kasvisruokaketjua BioWay ja GreenWay, joissa on tarjolla myös joitakin vegaanisia vaihtoehtoja. Muuten kasvis- ja vegaaniravintoloita on aika vähän. Tavallisissa ravintoloissa ei aina ole kovin helppoa keksiä, mitä  söisi. Joskus on vaikeaa löytää edes kasvisruokaa, puhumattakaan vegaanisesta vaihtoehdosta. Hyvin usein kasviskeitotkin valmistetaan lihaliemessä ja silloin tällöin kasvisruokaan saatetaan lisätä hieman lihaa mitään kysymättä. Ruokaa tilatessa kannattaakin painottaa, että on kasvissyöjä. Kaupoissa taas, varsinkin isommissa marketeissa, löytyy hyvin eri kasvimaitoja sekä tofua.

Kesällä käytiin kaverin kanssa Sopotissa sushipaikassa, jossa sattui aika erikoinen tilanne. Meitä palveli keski-ikäinen mies, joka oli ihan selvästikin asunut vuosia Yhdysvalloissa. Hänessä yhdistyi amerikkalainen rento, joskin hieman piikittelevä huumorintaju ja aika erikoinen asenne asiakkaisiin, mikä oli ominaisempaa puolalaiselle. Ihan ensimmäiseksi pyytäessäni kasvisnuudeleita, hän alkoi selittämään, että kasvisnuudeleita saa vain sunnuntaisin, koska puolalaiset eivät pidä kasvisruoasta. Kerrottuani, että olen kasvissyöjä, hän sanoi, etten tule kauan sellaisena pysymään. Puolassa on hänen mukaansa mahdotonta olla kasvissyöjä. Ja sitten hän vaati minua argumentoimaan hänelle, miksi en syö lihaa. Uskomaton tyyppi! Tuskin hän edes antoi minulle puheenvuoroa, kun alkoi itse luottelemaan perusteluja sille, miksi ihmiset on tarkoitettu syömään lihaa. Samoja tarinoita kulmahampaista jne, joista jokainen kasvissyöjä on varmasti kuullut jo tuhansia kertoja. En meinannut uskoa kuulemaani. Miten röyhkeä tyyppi! Minulla ei ollut mitään haluja väitellä hänen kansaan, halusin vain syödä. Vasta sanottuani hänelle suoraan, että me voidaan kyllä vaihtaa ravintolaa, hän rauhoittui, lopetti saarnaamisen ja muuttui jälleen asiakaspalvelijaksi.

Minusta se tapaus oli loppujen lopuksi jotenkin todella hauska, vaikkakin tarjoilijamme meni ehkä vähän liian pitkälle. Nykyään kun asiakaspalveluun suhtaudutaan niin vakavasti, niin välillä on hauska nähdä ihan aito ihminen. On harvinaista, että kanssakäynti on ennen kaikkea ihmisen, ei asiakaspalvelijan kanssa. Jännä nähdä aito reaktio, yllättyä, ihmetellä suorapuheisuutta. Mä jotenkin pidän siitä, että tietyssä roolissa olevat henkilöt (tässä tapauksessa asiakaspalvelija) käyttäytyy aivan eri lailla, mitä häneltä odotetaan. Mun oli pakko mennä samaan paikkaan uudestaan! Kaiken lisäksi syömäni sushitkin olivat todella hyviä.

Noin kahden viikon päästä menin siis uudestaan samaan paikkaan, mutta eri seurassa. Hän ei muistanut minua. Kerroin, kuinka hän yritti ”educate me”, tätä sanaa hän itse käytti. Hän vannoi, että jos olisi ollut 20 vuotta nuorempi hän olisi varmasti muistanut minut, mutta nyt hän on jo liian vanha muistamaan kaikkia ”kauniita naisia”, joita hän palvelee.

Varoitin seuralaisiani paikan aika persoonallisesta työntekijästä hyvissä ajoin. Onneksi tämä todisti sanani oikeaksi tälläkin kertaa. Jälleen kerran saimme osaksemme melko rohkeaa huulenheittoa ja piikittelyä. Mukana olleella puolalaisella kaverillani oli vaikeuksia päättää, mitä hän ottaisi, mutta lopulta päätöksen tehtyään, tarjoilijamme reaktio oli jälleen kerran odottamaton: ”WHY? That’s such a boring choice? Why do you want to take that?”. Kaverini meni hämilleeen. Punastui hieman. Lopulta kuitenkin tajuttuaan, miten absurdi tilanne oli, vastasi vaan jotain lyhyesti niin, että tarjoilija tajusi kulkevansa jälleen huumorin ja töykeyden rajalla.

Minulle tuli tästä kokemuksesta mieleen yksi jakso Sinkkuelämässä, kun Miranda tilasi kiinalaisesta joka kerta saman annoksen ja sai aina kamalat naurut päälle. Hän otti asian henkilökohtaisesti ja päätettyään kohdata tämän naisen kasvotusten, hän tajusikin, että tällä vaan sattui olemaan sellainen tyyli. Tilausten vastaanottaja nauroi jokaikisen tilauksen perään aivan samalla lailla kuin nauroi Mirandallekin. Minäkin luulin, että tarjoilijallamme oli jotain kasvissyöjiä vastaan, mutta kuten myöhemmin huomasin, hän vaan tykkää hieman haastaa asiakkaitaan, oli tämä kasvissyöjä tai ei. Vieläkin todennäköisempi veikkaus on, että hän on vain todella tylsistynyt työssään.

Ai niin, kuten arvata saattaa, tarjoilija oli väärässä. En todellakaan ole luopunut kasvissyönnistä. Kuten jo mainitsin, kasvissyöjänä eläminen Puolassa ei ole aina helppoa, muttei myöskään missään nimessä mahdotonta.

Oikeastaan minun piti kirjoittaa parista vegaanipaikasta Gdanskissa, mutta innostuin vähän liikaa muistelemaan vanhoja juttuja. Ensi postauksessa sitten :)