Keväisiä kuulumisia
Täällä on kevät jo aika pitkällä. Ihanaa, kun kevät tarkoittaa tällä kertaa jotain aivan muuta kuin loskaa ja märkiä kenkiä. Kunnon luntahan täällä oli viimeksi joulukuussa, sen jälkeen vain räntää silloin tällöin, joka suli heti maahan pudottuaan. Päivän pituudessa Suomi on jo mennyt ohi, mutta pitkät ovat päivät täälläkin.
Kevään tulo ei ole tuonut suuria mullistuksia elämääni. Ajatukset ovat pyörineet vahvasti hyvin arkisissa asioissa. Mun Nordea-pankki muuttui PolskiBankiksi, ja nyt on siirtymäkausi loppunut, joten pankista on koko ajan tullut jotain kirjeitä. Kaikki puolaksi. En vielä ole jaksanut reagoida asiaan mitenkään.
Kohta on myös deadline veroilmoituksen palauttamiselle. Täällä työnantaja antaa jonkun lappusen, josta pitää itse laskea veroilmoitus, joka sitten pitää palauttaa verotoimistoon. Kaikilla puolalaisilla, joiden kanssa olen veroilmoituksesta puhunut, näyttää olevan perheessä yksi ihminen, joka hoitaa kaikkien veroilmoitukset. ”En minä tiedä, meillä miehen sisko täyttää”, ”En minä ole koskaan täyttänyt, meillä mummo hoitaa”. Onneksi tänään yksi työkaveri täytti minulle ilmoituksen. Ensimmäisen laskennan jälkeen lopputuloksena oli, että joutuisin maksamaan mätkyjä. Pyysin laskemaan uudestaan niin, että saisin veronpalautusta. Hän laski ja nyt näytti siltä siltä, että saisin yli 200 zlotya takaisin. Tämä tulos kelpasi minulle. Katsotaan, mitä verotoimistossa tykätään.
Viime aikoina mun kotiavain on toiminut todella huonosti. Välillä on kestänyt monta minuttia ennen kuin olen saanut sen ulos. Olen alkanut pelkäämään, että jossain vaiheessa avain katkeaa tai lukko menee rikki. Varsinkin, kun mulla on todella huono tuuri ovenkahvojen, -nuppien yms. kanssa. Rikon kaiken mihin kosken. En kuitenkaan jaksa ilmoittaa vuokranantajalle asiasta vielä. Mähän olen joskus kuvaillut häntä ”hellyttävän raivostuttavaksi”. Musta tuntuu, että sen ”hellyttävän” voisi jättää pois. Me nähdään harvoin, kerran kuukaudessa, kun hän tulee hakemaan vuokran (so old-fashioned, I know), mut silloinkin me riidellään kuin vanha aviopari. Ja arvatkaa vaan, miten rasittavaa on riidellä google translaten avulla!
Enkä usko, että vuokranantajani edes tekisi asialle mitään. Hänellä on jännä taito saada itsensä näyttämään erittäin toimeliaalta ja ongelmiintarttuvalta ilman, että hän saa oikeasti mitään aikaiseksi. Heti muutettuani kämppään kerroin hänelle, ettei vaatekaapin liukuovi pysy paikallaan. Hän tutki ovea todella pitkään ja sanoi, että se korjataan. Seuraavan käynnin aikana hän otti kuvia ovesta ja kertoi lähettävänsä ne jonnekin, josta sitten tullaan korjaamaan. Kolmannella kerralla hän tutki lisää ja teki jotain merkintöjä kynällä oveen ja lattiaan. Neljännellä kerralla hän kysyi ”no, mites on ovi toiminut”. En tiedä, miten Puolassa, mutta muualla asiat eivät yleensä korjaannu valokuvaamalla ja merkintöjä tekemällä. Vastasin ”dobrze”(hyvin), koska sen osaan puolaksi parhaiten sanoa, ja tiedän, ettei asiaan tule muutosta kuitenkaan.
Sen verran muutosta kevät on tuonut mukanaan, että nyt työmatkat eivät kulje sen lyhyemmän reitin kautta, vaan sieltä, missä on kauneimmat puut. Välillä jopa aamulla olen pysähtynyt valokuvaamaan, sillä juuri aamuauringossa värit ovat erityisen upeat.
