Let’s talk money – kuinka paljon säästöjä tarvitaan Australian working holidaytä varten
Jokunen aika sitten Facebookin Australian backpacker-ryhmässä eräs reissaaja kyseli, onko Sydney hyvä paikka tulla kerryttämään säästöjä. Kommenteissa oli eriäviä mielipiteitä. Toiset olivat sitä mieltä, että töitä löytyy helposti ja säästöjä kertyy nopeasti, kun taas toiset väittivät, että Sydney on tähän tarkoitukseen väärä valinta, sillä onhan tämä yksi kalliimpia kaupunkeja maailmassa, ja ylipäänsä, mitä varten tulla maailman toiselle puolelle, jos ei ole varaa tehdä mitään hauskaa. Töitähän voi tehdä omassa kotimaassaankin.
Täällä Australiassa tottuu kuulemaan paljon vahvoja mielipiteitä asiasta kuin asiasta reissaajien keskuudessa. Suomessa toisten asioihin puuttumista pidetään yleisesti aika epäkohteliaana, mutta täällä viimeistään tottuu sulkemaan pois ihmisten mielipiteet siitä, mitä kannattaisi tehdä ja mitä ei, ja keskittymään siihen, mitä itse tietää ja haluaa. Ihmisten ohjeet ja neuvot perustuvat yleensä vain muutamaan omakohtaiseen kokemukseen, joita pidetään yleistotuutena ja tätä totuutta jaetaan sitten hyvin itsevarmasti niin, että varmasti hieman epävarma kuulija erehtyy luulemaan, että puhuja tietää, mistä puhuu.
Kyllä, hyvin monet ihmiset tykkää olla jatkuvasti äänessä ja hyvin monet tykkää päteä. Siinä ei ole mitään uutta. Mutta se, mikä minua suututtaa ihan mielettömästi on, kun yritetään saada asiat kuulostamaan pahemmilta, mitä ne on, ja rohkaisun sijaan aletaan kyseenalaistamaan henkilön tavoitteita ja unelmia (jotka ovat kaiken lisäksi täysin realistisia). Monet eivät tunnu ymmärtävän sitä, että ihmisillä on eri prioriteettejä ja kulutustottumuksia. Ihmiset tulevat Australiaan eri syistä, eikä kaikkien agendalla ole reissaaminen tai bilettäminen. Lisäksi toiset osaavat elää säästäväisesti, ja oikeastaan jopa nauttia elämäntyylistä, jossa ei tarvitse olla koko ajan kuluttamassa.
Raha-asiat kiinnostivat hyvin paljon minuakin ennen lähtöä. Minulla oli hyvin vähän säästössä, ja se seikka stressasi minua jatkuvasti. Yritin tiedustella hintatasoa Australiassa siihen aikaan olleelta ystävältäni. Myös hän ihmetteli, kannattaako tulla, jossei voi tehdä mitään. Itse olen sitä mieltä, että kyllä kannattaa. Working holiday Australiassa ei ole mikään tavallinen vuoden irtiotto maailmalla, johon tarvitsee suuria säästöjä. Kyse on työviisumista, joka mahdollistaa tienaamisen, joka puolestaan mahdollistaa reissaamisen tai minkä tahansa muun aktiviteetin, minkä takia tänne tulee. Tiedustelemalla, kuinka paljon rahaa menee välttämättömiin menoihin, halusin vain saada tietää, kuinka paljon minulla on aikaa saada asiani järjestymään, en sitä, onko järkeä tulla Australiaan ollenkaan. Onneksi en siis ottanut tosissani ystäväni ehdotusta siitä, ettei ehkä niin pienillä säästöillä välttämättä kannata tulla, sillä tämä on ollut ehdottomasti elämäni mielenkiintoisin vuosi. Myönnän, että täällä on jäänyt paljon näkemättä ja tekemättä, koska ei ole ollut tarpeeksi rahaa, mutta toisaalta vuosi ei olisi ollut lainkaan yhtä jännittävä ja seikkailuntäytteinen, jos olisin voinut säästöjen turvin tehdä itselleni helpompia valintoja ja pysyä enemmän omalla mukavuusalueellani.
Present is perfect-blogia pitävä Sandra on kirjoitellut aika perusteellisesti working holidayn menoista, raha-asioista ja Australian hintatasosta. Sandran blogista löytyy paljon hyviä vinkkejä working holidaytä suunnittelevalle tai siitä unelmoivalle. Minun ei ole mitään järkeä toistaa samoja asioita, joista Sandra on niin hyvin kirjoittanut, joten tässä postauksessa keskityn kertomaan vain sen, kuinka itselläni ovat säästöt riittäneet.
Virallinen vaatimus on, että tilillä pitäisi olla 5000 dollaria/3000 euroa Australiaan saapuessa. Tätä ei tarkisteta, mutta se on mielestäni erittäin hyvä ohjeistus. Itselläni ei ollut paljon tämän päälle. Elämäntilanteeni ennen Australiaan lähtemistä ei rahallisesti antanut kovin hyviä lähtökohtia, mutta koska wh-viisumin ikäraja alkoi tulla vastaan, en voinut siirtää suunnitelmaa yhdelläkään vuodella (tänä vuonna tosin ikäraja on nostettu 35-vuoteen). Ennen Australiaa olin töissä Puolassa melkein puolitoista vuotta, eikä nettopalkka ollut paljon Suomen työttömyysturvaa korkeampi. Vaikka hintataso on Puolassa alhainen ja osaan elää erittäin säästäväisesti, niin vähästä on kuitenkin minunkin vaikeaa säästää.
Puolan jälkeen tulin takaisin Suomeen kirjoittamaan graduni loppuun. Minulla ei ollut melkein lainkaan tuloja, eikä opintotukea, joten joka ikinen euro, jonka käytin Suomessa ollessani oli pois matkakassasta. Onneksi tosin menotkaan eivät olleet suuria, sillä asustelin joko ilmaiseksi tai erittäin halvalla perheenjäsenten tai kavereiden luona. Päätin kuitenkin, että haluan saada gradun kirjoitettua ennen Australiaan lähtemistä, vaikka mikä olisi. Ihan sama, paljonko se tulisi minulle maksamaan, kunhan saisin sen vihdoin pois elämästäni. Suomessa ollessani löysin onneksi 1,5 kk työn projektiassistenttina, joten loppujen lopuksi puolen vuoden aikana Suomessa oleskelu köyhdytti matkakassaa vain noin 1000 eurolla.
Australiassa ensimmäisten 4,5 kuukauden aikana tein vapaaehtoistöitä asumista ja ruokaa vastaan yhteensä 2,5 kuukauden ajan. Sinä aikana en siis käyttänyt paljon lainkaan rahaa. Näiden ensimmäisten 4,5 kk aikana kulutin yhteensä reilut pari tuhatta euroa. Sydneyyn saavuttuamme löysin töitä heti toisena päivänä agencyn kautta kolmeksi viikoksi erääseen tapahtumaan. Tapahtuman loputtua olin taas noin kolme viikkoa ilman töitä (olin aika laiska hakemaan töitä, olisin varmasti saanut nopeamminkin, jos olisin yrittänyt enemmän). Marraskuun puolivälin jälkeen sain töitä leipomosta, aloin tekemään töitä hostellissa majoitusta vastaan sekä lisäksi tein satunnaisia siivouskeikkoja agencyn kautta. Alle kolmessa kuukaudessa pääsin takaisin samaan rahatilanteeseen, mikä minulla oli ennen Australiaan lähtöä. Tällä hetkellä teen töitä viikossa 31 tuntia (joista 11 tuntia palkatonta ja 20 palkallista). Saan kuukaudessa säästöön reilun tonnin, vaikken enää edes elä kovin säästäväisesti.
Tavallaan minulla on ollut tuuria töiden kanssa. Sain tehdä töitä juhlapäivien aikana, jolloin palkka on ollut 50-53 dollarin tienoilla. Esimerkiksi uuden vuoden jälkeen sain 400 dollaria yhden päivän työstä, Australian päivänä olin neljä tuntia leipomossa, ja siitäkin tuli yli 200 dollaria. Hostellissa työskentely puolestaan ei tunnu edes työltä. Vastaanotossa ei tapahtu paljon – samat naamathan täällä on kuukaudesta toiseen. Päivässä tulee vain muutama uusi check-in ja check-out. Sen sijaan vastaanotossa saa olla rauhassa, se on yksi harvoja paikkoja koko hostellissa, missä saa olla yksin – ainakin osan ajasta. Viime viikolla jopa harmittelin, että työpäivä loppui niin nopeasti.
Aion olla Sydneyssä vielä viitisen viikkoa, jonka jälkeen suunnittelen lähteväni käymään Tasmaniassa ja Melbournessa, ja sen jälkeen vielä kuukaudeksi reissaamaan Kaakkois-Aasiaan. En todellakaan olisi uskonut vielä neljä kuukautta sitten, että nämä reissusuunnitelmat tulisivat olemaan mahdollisia. Mutta tämä on Australia, ja kaikki on täällä mahdollista. Hyvin paljon on kuitenkin kiinni onnesta. Harmaa talous kukoistaa ja tuntipalkka voi heitellä 12-30 dollarin välillä. Joku saattaa saada tunnilta 16 dollaria todella raskaasta ulkotyöstä, kun taas toinen melkein 30 siitä, ettei tee oikein mitään. Uutena vuotena roskia siivotessani jouduimme työparini kanssa parin tunnin ajan esittämään tekevämme töitä, koska ei vaan ollut roskia, joita kerätä. Esimies neuvoi ottamaan rauhallisesti ja kulkemaan edestakaisin tärkeän näköisinä, kunhan vaan ei istuuduta mihinkään, koska ”isompi pomo” on tarkkailemassa, ja täytyy näyttää siltä, että tekee töitä. Eräs kaverini puolestaan kertoi, kuinka oli töissä kaksi viikkoa Cirque du Soleilissa huolehtimassa vessojen siisteydestä. Hän teki 40 h viikossa ja hänelle maksettiin muistaakseni 24 dollaria tunnilta. Koko päivänä teki oikeasti töitä vain puolen tunnin verran. Lopun ajan hän luki kirjoja. Kahden viikon aikana hän sai luettua kuusi kirjaa.
Mutta asiat voivat mennä myös aivan toisin. Tyhjätaskuna oleminen on täällä ihan yhtä yleistä kuin tuhansien dollareiden säästöjen kerryttäminen hyvin lyhyessä ajassa, molempien tilanteiden kokeminen on olennainen osa tätä koko wh-kokemusta. Ensimmäisessä hostellissamme Brisbanessa tapasimme brittiläisen kokin, joka oli kuluttanut kaikki säästönsä (5000 dollaria) yhden kuukauden aikana. Hän joi ja kävi ulkona joka ikinen päivä. Kaikki rahat kulutettuaan hän sitten lopetti hetkeksi tuhlaamisen, ja alkoi taas säästämään (kokkina se on helppoa täällä). Me lähdimme Lauran kanssa kolmeksi viikoksi Sunshine Coastille ja kun tulimme takaisin Brisbaneen ja samaiseen hostelliin, tuttu kokkipoika oli edelleen siellä. ”Eikös sun pitänyt olla kokki?” kysyin häneltä, kun hän jälleen kerran poltti ruokansa. ”Eikös sun pitänyt lähteä?”, kokki kuittaili takaisin. Utelin, että eikö hänellä pitäisi jo olla tarpeeksi säästöjä jatkaa matkaa, kun hän on koko sen ajan tehnyt todella pitkiä päiviä. ”Ei, mä vielä makselen velkoja”.
Sanotaan, että aika on rahaa. Itse ajattelen, että raha on aikaa. Yritän välttää sitoutumista isoihin toistuviin menoeriin, koska en halua myydä aikaani voidakseni vain maksaa laskuja. Työkaverini, nuori saksalainen reppureissaaja, maksaa ”tosi coolista ja tilavasta” kämpästä 340 dollaria viikolta. Se tarkoittaa, että hänen täytyy asumiskulunsa kattaakseen tehdä yli 15 tuntia enemmän töitä viikossa kuin minun. Itse teen ihan mielelläni töitä vain 30 tuntia viikossa, jotta ehtisin ja jaksaisin vapaa-ajalla nähdä Sydneytä ja tehdä asioita, joista nautin. Mutta tietenkin, jos asuisin jossain tylsässä pienessä kylässä outbackissä, olisin valmis tekemään vaikka 50-60 tuntia viikossa saadakseni mahdollisimman paljon säästöjä mahdollisimman nopeassa ajassa.
Tuurin lisäksi myös ajoituksella on tärkeä rooli siinä, kuinka elämä Sydneyssä lähtee pyörimään. Kun tulimme tänne syyskuun lopulla, maksoimme yhdestä viikosta hostellissa 135 dollaria. Nyt samainen huone maksaa 150. Joulun ja uudenvuoden aikaan mitä surkeimmista dormeista saattaa joutua maksamaan 40-50 dollaria yöltä. Helmikuu näyttää olevan aika suosittu kuukausi backpackereillä tulla Sydneyyn, huomaan sen vastaanotossa ollessani. Hostelliin tulee jatkuvasti ihmisiä, jotka eivät löydä yöpymispaikkaa, koska kaikki hostellit ovat aivan täynnä. Kesällä (Suomen kesäkuukausien aikana) täällä saattaa olla hyvinkin kylmä, varsinkin sisällä, joten sekään ei välttämättä ole kovin houkutteleva aika olla Sydneyssä. Tuskin kukaan haluaa tulla Suomesta Australiaan palelemaan. Mielestäni paras aika tulla Sydneyyn onkin syys-lokakuun aikana. Mitä lähemmäksi joulua ja Australian kesää mennään, sitä enemmän kaupungissa on tapahtumia ja niiden mukana töitä tarjolla.
Joten näin yksinkertaisesti tiivistettynä voin sanoa, että jossei rahat tunnu riittävän Suomessa, niin luultavasti ne eivät riitä täälläkään. Jos on pienestä palkasta osannut säästää ulkomaanmatkoihin ennenkin, niin täällä se onnistuu todennäköisesti vielä helpommin. Ihmisillä on erilaisia prioriteettejä ja elämäntyylejä, ja se on ihan ok. Jokainen elää niin kuin parhaakseen näkee. Ongelma onkin siinä, kun ihmiset, jotka eivät saa kolmen tonnin palkkaansa riittämään edes välttämättömiin menoihin, alkavat neuvomaan muita siinä, että mikä on mahdollista ja mikä ei. Omien ja muiden reissaajien kokemusten perusteella voin sanoa, että Sydneyssä on kaikkein helpointa löytää töitä (varsinkin sellaiselle, jolla ei ole mitään hospitality-alan kokemusta), ja vaikka kaupunki onkin kallis, niin palkkataso on muuta maata korkeampi, ja kaiken lisäksi, jos on valmis tinkimään mukavuuksista, täälläkin pystyy elämään erittäin edullisesti.
Monet meidän hostellin argentiinalaisista ovat täällä pelkällä turistiviisumilla, ja ansaitsevat enemmän kuin minä. Tosin argentiinalaiset tuntuvat olevan yli-ihmisiä, joilla on päivässä 30 tuntia, jotka eivät tarvitse unta, ovat yhtäaikaisesti sekä yö- että päiväeläimiä ja onnistuvat olemaan kolmessa eri paikassa yhtä aikaa pitämättä kuitenkaan lainkaan kiirettä yhtään mihinkään, joten ehkä ei kannata verrata itseään argentiinalaisiin. Mutta vaikkei olisikaan argentiinalainen, niin siltikin Sydneyyn kannattaa tulla. Kannattaa tulla ja yrittää.