Nyt tästä tulee ihan oikea blogi – ainakin joksikin aikaa
Moikka vaan pitkästä aikaa! Olen nyt ollut Thaimaassa melkein viikon. Ennen tänne saapumista käväisin Melbournessa ja tein kaverin kanssa Great Ocean Roadin. Koska netin toimivuus Melbournen hostelleissa ei tehnyt poikkeusta ja oli aivan yhtä surkea kuin melkein kaikissa muissakin hostelleissa Australiassa, niin ei ollut mahdollisuutta päivittää kuulumisia. Tai olisihan tietenkin ollut, mutta sitten matkapäivät olisivat supistuneet puoleen sinä aikana, kun olisin odottanut tietokoneen ruudun ääressä malttamattomana kuvien latautumista. Täytyy palata viimeisiin Australia-päiviin sitten myöhemmin, koska kerrottavaahan on vielä vaikka kuinka paljon, mutta nyt ajattelin kerrankin pitää blogia edes vähän ajan tasalla, ja hypätä suoraan Kaakkois-Aasiaan.
Haluaisin pitää nyt tästä Aasia-reissusta blogiin matkapäiväkirjan, koska muuten unohdan kaiken. Olen huomannut, kuinka asiat on helpompi muistaa, kun reissaa kaverin kanssa. Päivän tapahtumista tulee juteltua, vitsailtua, asioista syntyy merkityksiä ja sisäpiirin juttuja. Kerran Australiassa yksi hosteista sanoi minulle jotain, mikä kuulosti todella tutulta ja jäi häiritsemään. Ihmettelin ääneen, että missäköhän olen tuon kuullut aikaisemmin, joku on varmasti sanonut jotain ihan samantapaista. Ja Laura sitten muisti, että meidän Puolan esimiehellä oli tapana laukoa juuri samantyylisiä totuuksia. Kun asiat kokee jonkun kanssa, se on vähän kuin olisi varmuuskopio muistoista, niiden säilyttämisestä ei ole yksinään vastuussa. Yksin sitä vaan kokee, ja kun kokee paljon joka päivä, kaikki sekoittuu, eikä kohta muista yhtään mitään. Kaiken lisäksi minulla on vielä erityisen huono muisti.
Eli nyt tämän reissun ajan blogipostaukset tulevat olemaan vähän erityyppisiä, mitä yleensä. Yleensä yritän aina sisällyttää postauksiin jonkun teeman ja aiheen, ja myös pysyä siinä, mutta nyt matkapäiväkirjan ajan tulee olemaan pelkkää selostusta päivän tapahtumista. Tavallaan palaan siis siihen, millaisia blogit olivat alkujaan olleet, lokikirjan tapaisia julkisia päiväkirjoja. Palvelivat ennen kaikkea kirjoittajaansa, eikä lukijoita. (Just sellaisia, mitä en itse jaksa seurata :D)
Jo nyt olen aivan sekaisin päivistä, enkä tiedä eletäänkö viikonloppua vai arkipäivää. Todennäköisesti matkapäiväkirja auttaa myös pysymään paremmin mukana kalenterin perässä. Tapahtumien säilyttämisen lisäksi pystyn samalla pitämään vanhemmat rauhallisina, kun he saavat joka päivä lukea kuulumiset täältä (en kyllä edes ole varma ovatko he lainkaan huolissaan, ja muistavatko edes käydä lukemassa blogia, mutta ainakin teen oman osuuteni postaamalla joka päivä).
Tietenkin edelleenkin matkapäiväkirja laahaa julkaisussa viikon perässä, mutta toisaalta se on hyvä, koska varmasti tulee päiviä, jolloin en pääse nettiin tai päivän aikana ei vaan tapahdu mitään. Aika hassua, että vielä Australiassa ajattelin, etten sitten reissussa pidä blogia ollenkaan, mutta nyt sitten päätinkin päivittää joka päivä. Se varmaan johtuu turhautumisesta Aussi-nettiin, mutta nyt kun on ihan toimiva netti, niin blogin pitäminen ei tunnu enää niin vaivalloiselta. Samalla on mielenkiintoista kokeilla, kuinka postaaminen joka päivä onnistuu, sillä en ole koskaan ymmärtänyt, miten monet muut pystyvät siihen. Vaikka eihän se vaadi varmaan mitään muuta kuin aikatauluttamista ja rutinoitumista. Molemmat ovat ihan tervetulleita asioita elämääni, joten uskon, että tästä tulee ihan hauska kokemus ja aika jännä haaste itselleni.
Tässä siis vähän alustusta tulevaan, ja tänään myöhemmin palaan vielä blogin ääreen ja ensimmäiseen reissupäivään Aasiassa.