Off to the Windy City
Olen parhaillaan matkalla kahden viikon lomalle Atlantin toiselle puolelle. Koomista sinänsä, että yli 9 tunnin lentomatkan jälkeen, pääsen kaupunkiin, jossa asuu toiseksi eniten puolalaisia heti Varsovan jälkeen. Kotoisa puolalaismeno jatkuu siis lomallakin.
Lomakohteena on Chicago, jonne lähden sukuloimaan. Olen käynyt Chicagossa kolmesti aikaisemmin ja suosituimmat turistikohteet olen jo kolunnut muutamaan kertaan läpi, joten ennen kaikkea keskityn viettämään laatuaikaa perheen kanssa.
Jokaisella kerralla alan tykkäämään Chicagosta aina enemmän.
Ensimmäisellä kerralla Chicago jätti minut kylmäksi – kirjaimellisesti. Olin käymässä joulukuun ja tammikuun aikana, ja ”The Windy City” oli nimensä mukaisesti erittäin tuulinen – ja tuuli puolestaan jäätävänkylmä. Vaikka asteita oli vain -15, niin se tuntui kaksi kertaa pahemmalta kuin Suomen -30.
Toisella kerralla kävin kesällä ja ihastuin Chicagoon jo vähän enemmän. Silloin tuntui, että se on on kuin New York, mutta rauhallisempi versio siitä.
Viimeisimmällä kerralla aloin oikeasti jo pitämään Chicagosta erittäin paljon. Tajusin, että vertaukseni New Yorkiin oli ehkä väärä, sillä kaupungilla on aivan oma identiteettinsä ja tarinansa.
Yhtäältä Chicago tuntuu jopa kodilta, mutta sitten toisaalta minä ja Chicago emme ole vieläkään oikein päässeet tutustumaan toisiimme kunnolla. Suhteemme on edelleen aika varovainen. Chicago on aina ollut erittäinen vieraanvarainen ja minäkin olen yrittänyt käyttäytyä parhaani mukaan, mutta tietynlainen rentous vielä puuttuu. Se, että näkisimme toisemme juuri sellaisina kuin olemme, ilman mitään hienovaraisuuksia ja vieraskoreutta.
Tutustuminen ja tykästyminen Chicagoon on siis kehittynyt erittäin hitaasti, mutta eikös juuri se ole usein jokaisen hyvän ja kestävän suhteen merkki?
Mielenkiintoa matkaan lisää sekin, että reissusta tulee kunnon sukukokous. Siitä on varmaan yli 20 vuotta, kun me kaikki olisimme olleet saman katon alla. Ilmassa on kaikki ainekset sekä todella hulvattomaan komediaan että kunnon draamaankin. Onneksi draamakomedia on lempielokuvalajini! Ja jos käy niin kuin elokuvissa, niin sittenhän siitä tulee reissu juuri minun makuuni!