Yhtenä iltana viime viikolla pelasimme hostellissa parin muun reissaajan kanssa pokeria. Jotta peli olisi vähän jännempää, sovittiin, että kaikilla on käytössä miljoona dollaria. Voitin heti ensimmäisen kierroksen jälkeen 1,4 miljoonaa, eikä sen jälkeen enää oikestaan tehnyt mieli pelata. Olihan minulla nyt taskussa 2,4 miljoonaa, ja se riitti minulle mainiosti. ”No, mitä aiot tehdä nyt kun olet niin rikas?”, kysyi filippiiniläinen kanssapelaaja. Ensimmäinen askel oikeaksi miljonääriksi tulemista on kuulemma hänen se, että täytyy ajatella, että miljonäärinä oleminen on mahdollista. Mietin hetken. No, lähtisin Cairnsiin. Lakkaisin etsimästä töitä. (Työn tekeminenhän on kivaa, työn etsiminen ei) Ostaisin kaupasta kaikkia eksoottisia hedelmiä. Menisin vegaaniseen kokkikouluun… ”Cairns? Sähän voit lähteä Cairnsiin muutenkin? Etkö aio ollenkaan sijoittaa?”

Itsekin yllätyin siitä, mitä kaikkea ensimmäisenä tuli mieleen. Totta kai, jos olisin saanut ajatella vähän kauemmin, olisin sen sijoittamisenkin maininnut. Kuitenkin kaikki, mitä luettelin, tuntuivat olevan asioita, joista ei ehkä ole pitkällä aikavälillä minulle mitään rahallista hyötyä, mutta joita tällä hetkellä haluaisin tehdä. Saavutettavissa olevia asioita ilman miljooniakin, ei vaan kovin järkeviä siirtoja taloudellisesti juuri nyt. Onkohan rikkaana olemisessa parasta juuri se, ettei haluamiaan asioita tarvitse odottaa? Toki pääsisin nykyisilläkin säästöillä Aasiaan ja pystyisin nytkin ostamaan hedelmiä kaupasta, mutta silloin Suomeen paluu tulisi vastaan paljon nopeammin. Nähtävästi tällä hetkellä arvostan kuitenkin seikkailua enemmän kuin mukavuuksia ja muita mielihaluja.

Ennen Australiaan lähtöä haaveilin, että saisin maistaa täällä kaikkia niitä eksoottisia hedelmiä, mitkä ovat Suomessa joko liian kalliita tai raakoja. Ehkäpä suurin yllätys täällä on liittynyt juurikin kauppojen vihannesten ja hedelmien laatuun ja hintoihin. Miten on mahdollista, että vaikka kaikki tuotetaan paikallisesti, niin tuotteet ovat uskomattoman kalliita ja huonolaatuisia? (Hedelmänpoimijoiden minimipalkka on n. 20 dollaria, ehkäpä siksi…) Jopa suomalaisissa tomaateissa talvella on enemmän makua mitä paikallisissa tuotteissa, vaikka täkäläiset saavat nauttia auringon lämmöstä ympärivuotisesti. Hyviä tuotteita saa nähtävästi vain farmers marketilta, missä paikalliset pienet tilat myyvät luomutuotteitaan.

Jo aika lailla alkuvaiheessa alettiin haaveilemaan Aasiasta. Siellä ainakin olisi varaa tutustua paikalliseen ruokakulttuuriin ihan eri lailla. Aasian reissulle oli vain yksi este. Ne työt. Tai siis raha. Nyt työtilanne näyttää täällä melko vaikealta. Jopa brittireissaajilla, joilla ei luulisi olevan mitään ongelmia kielen kanssa, ei näytä käyvän tuuria. Tajuttiin, että oikeastaan me tehdään ihan mielellään vapaaehtoistöitä, mutta ainoa asia mikä niissä harmittaa on se, ettei pääse kerryttämään matkakassaa Aasiaan.  

Päätettiin siis lakata haaveilemasta Aasiasta ja niistä eksoottisista hedelmistä ja elää vain päivä kerrallaan ihan täällä Australian maaperällä.

Kuten aikaisemmin kerroin me löydettiin viime viikolla markkinoilta sattumalta bambumies, jonka luo lähdettiin pokerin peluun jälkeisenä päivänä. Me ei oikeastaan tiedetty etukäteen bambumiehestä mitään.

Kun lähestyttiin autolla bambumiehen taloa hän ilmoitti, että se tulee olemaan Australian aasialaisin paikka. Hän on kova aasiafani, joten kaikki on suoraan kuin Kaakkois-Aasiasta, tosin japanilaistyylisellä sisustuksella. Aivan yllättäen päästiin kuin päästiinkin siis Aasiaan. Entä ruoka? Kaupassa hän ostaa hintaa katsomatta vain parasta. Vihannekset ja hedelmät ollaan haettu torilta. Joka päivä ollaan saatu maistaa jotain, mitä ei olla koskaan ennen maistettu. Pari päivää sitten syötiin meloni-banaani-kumkvatti-passionhedelmä (3 eri lajia)-papaya-salaattia. Lisäksi bambumies on aikaisemmin työskennellyt kokkina, joten kokkausniksejäkin häneltä voi oppia.

Joten näin yhtäkkiä ja aivan vahingossa pääsinkin viettämään sitä miljönäärielämää, josta unelmin vasta edeltävä päivänä. Olisiko sittenkin pitänyt haaveilla sijoitusasunnosta Helsingin keskustassa? Filippiiniläinen reissaaja taisi olla oikeassa: Miljönääriksi tulemiseksi täytyy ajatella kuin miljönääri. Onneksi minulla on vielä aikaa harjoitella.