Budjettireissaajat Brisbanessa

Ollaan nyt oltu täällä Australiassa ja Brisbanessa reilun viikon. Vaikken vielä ”honeymoonin” aikana haluaisi muodostaa mitään mielipiteitä maasta, niin ainakin ensivaikutelmat ovat erittäin positiiviset. Vielä en ole kohdannut mitään, mikä ärsyttäisi. Ilma on ihana, ihmiset ystävällisiä, ilmaisia vessoja ja vesipisteitä on joka paikassa (erittäin tärkeä pointti!) ja virallisten asioiden hoitaminen on suorastaan nautinto! Asiakaspalvelu on ihan omaa luokkaansa. Kaikki tuntuu toimivan helposti ja jos tuleekin jokin mutka matkaan, niin siihen keksitään nopeasti jokin ratkaisu. Okei, ehkä jos jotain negatiivista pitää sanoa, niin hintataso! Esim. pieni olutpullo kaupassa maksaa 4 dollaria ja luomuavokado 5 dollaria yksi kappale. Mutta onneksi minä ja Laura olemme köyhäilyn mestareita! Päätimme, että elämme säästöbudjetilla niin kauan, kunnes ollaan ansaittu jotain. Minulla on jo mielessä lista, mitä kaikkea ostan ensimmmäisellä aussipalkalla. Macadamia-pähkinät ovat listallani ensimmäisenä! 

ypost1.JPG

Suomessa on hyvin suosittua ihmetellä aina ”miten on varaa” reissailla. Reissaamisen ei välttämättä tarvitse olla kallista. Kaikki riippuu siitä, mitä tekee ja minkä tyyppisiä kokemuksia arvostaa. Vaikka emme ole kuluttaneet dollariakaan turistijuttuihin, niin olemme silti käyneet melkein joka päivä jossain. Kokeneet, nähneet ja oppineet uutta tästä maasta. Onneksi Brisbanessa pystyykin tekemään aika paljon ilmaiseksi.

ypost2.JPG

Kävimme pariin otteeseen kruisailemassa City Hopperilla Brisbane-riverillä. 

ypost3.JPGNäkymä Kangaroo Pointilta

ypost4.JPG

Queensland Museumissa tutustuttiin hieman paremmin tähän osavaltioon. 

ypost7.JPG

South Bankin alue vasta onkin budjettimatkailijan paratiisi! Täällä löytyy mm. pieni sademetsä, temppeli, tekobiitsi ja ihania oleskelualueita. Tämä on pikkuparatiisi keskellä pilvenpiirtäjäkaupunkia.

ypost8.JPG

ypost9.JPG

ypost10.1.JPG

ypost10.JPG

ypost11.JPG

Kävimme myös kuljeskelemassa Brisbanen China townissa, istuskeltiin torilla ja ahmittiin mocheja.

ypost12.JPG

Tutustuttiin hieman myös yliopistokampukseen. Muistan kuinka teininä katsoin jotain aussisarjaa, missä opiskelijat kävivät koulua shorteissa ja varvassandaaleissa. Olin niin kateellinen, että opiskelu voi olla niin rentoa. Halusin välttämättä kuvan, missä esittäisin eväittänsä syövää aussiopiskelijaa. Eipä silti kyllä tullut yliopistomaailmaa ikävä.

ypost13.1.JPG

ypost13.JPG

Parasta on kuitenkin ollut täällä se, että kasvillisuus ja eläimistö ovat niin erilaisia, mihin ollaan totuttu. Hassua nähdä eksoottisia eläimiä vapaana. Niin täällä ne ovat vain eläimiä. (Tulee mieleen se frendit-jakso, jossa Chandler sanoo, että kiinalaista ruokaa Kiinassa kutsutaan pelkästään ruoaksi). Tähän mennessä ollaan tavattu liskoja, sisiliskoja, opossumeja, papukaijoja ja paljon muita erikoisen näköisiä lintuja.

ypost14.JPG

ypost15.JPG

Kävimme Botanic Gardensin opastetulla kierroksella, jota piti ihana eläkeläismies. Meitä oli vain kolme, joten sai kysellä kaikesta ja jutella sitä sun tätä. Se olikin ehdttomasti koko viikon mielenkiintoisin kokemus. Näin erittäin lyhyen tutustumisen jälkeen australialainen ajattelu tuntuu sopivan erityisen hyvin omalle luonteelleni. Itse olen todella hajamielinen ja suurpiirteinen, ja esimerkiksi kierroksella opas aloitti lauseet muutaman otteeseen ”we call this X, but isn’t really X”. Ei asioita pitäisikään ottaa niin vakavasti. Kierroksella saatiin tietää sellainenkin mielenkiintoinen fakta, että iso osa Australian uudisasukkaita olivat Iso-Britanniasta tuotuja tuomittuja, joille ei löytynyt saarivaltiosta tilaa, joten heidän kuljettaa jonnekin pois. Ja tilaahan Australiassa löytyi. Vaikka ennen australialaiset hieman häpesivät tätä yksityiskohtaa historiassaan, niin nykyään tästä ollaan hyvin ylpeitä. Mietin voiko tällä historialla ja rennolla elämänasenteella olla joku yhteys?

ypost16.JPG

workout (2).JPGMiltä maistuisi treenailu tällaisen puun alla?

ypost17.JPGSausage tree (voi kumpa makkarat oikeastikin kasvaisiva puussa!)

En tiedä, paheneeko oma suurpiirteisyyteni ja hajamielisyyteni Australiassa entisestään. Täällä onneksi ollaan todella ymmärtäväisiä. ”No worries” on tullut jo erittäin tutuksi. Asiakaspalvelukin tuntuu perustuvan sille, ettei asiakas koskaan tee mitään väärin. Esimerkiksi Mediacare-korttia hakiessani olin tehnyt todella helppoon lomakkeeseen todella paljon virheitä. Ei haittaa, oli vastaus. (Puolassa olisin varmasti joutunut täyttämään kaiken uudestaan.) Yhteen kohtaan piti kopsata eräs numerosarja, lyhyt sellainen. Tein virheen siinäkin. Virkailija pyysi tarkistamaan uudelleen, kun ei tietokannasta (yllättäen) numeroa löytynyt. Pahoittelin kamalasti. Olin laittanut nollan sijasta nelosen – ihan vaan keksin omasta päästäni. ”Oh, don´t worry, it is a difficult number to write! These forms are horrible for foreigners!” No joo, onhan toki henkilö- ja pankkitietojen täyttäminen kielellä, jota on opiskellut 8-vuotiaasta asti todella haastavaa! Ruokakaupassa puolestaan kassapoika kysyy joka kerta, että miten menee, kuinka päivä on sujunut ja mitä suunnitelmia on päivälle, mut en ikinä ymmärrä hänen puheettaan. Ei se mitään, ei ole ulkomaalaisen asiakkaan vika, kun ei saa aussiaksentista selvää, asiakaspalvelijan oma syy, kun puhuu liian nopeasti (his words, not mine). 

ypost18.JPGPapukaijat rakastavat tätä makeaa Madagaskarista tuotua puuta 

Hajamielisyydestäni olen kuitenkin vähän huolisssani. Hukkaan joka päivä jotain, löydän sen tietysti jonkun ajan päästä, mutta rasittavaa se on silti. Espanjalainen huonetoveri sanoi, että seuraavaksi hukkaan pääni. En tiedä, johtuuko siitä, että rentouduin vähän liikaa saatuani opinnot vihdoin loppuun vai vaikuttaako jetlag edelleen? Olen halunnut jo muutaman päivän ajan googlettaa keinoja, miten taistella hajamielisyyttä vastaan. Unohdan joka kerta tehdä sen.   

Kulttuuri Matkat Suosittelen Raha

Hostellielämää ja fiiliksiä työmahdollisuuksista

Olin ehkä edellisessä postauksessa liian hätäinen kritiikissäni hostelliamme kohtaan. Me ollaan edelleen täällä. Ilmainen riisi ja wifi näyttävät olevan erittäin hyvä diili. Tämän viikon aikana olen oppinut senkin, että hostellit Australiassa ovat aivan eri asia kuin hostellit Euroopassa, eikä näitä kahta tulisi verrata toisiinsa.

Muutettani Puolaan asumaan asuin viisi viikkoa samassa hostellissa. Minun lisäksi hostellissa oli kaksi muuta ”pysyvää” asukkia, kaikki muut viipyivät päivän tai pari. Muistan kuinka töistä väsyneenä menin nukkumaan aikaisin, ja herättyäni vierellä oli ihmisiä, joita ei vielä nukkumaan mennessä ollut. Sanoin aamulla huomenta, jos uusi huonekaverini oli hereillä, ja vastauksen saatuani, mietin, milläköhän aksentilla minulle oikein vastattiin. Saisin tietää vasta työpäivän jälkeen. En kaivannut TV:tä enkä kirjoja, sillä töistä tultuani minua odottivat aina uudet ihmiset ja uudet tarinat. Välillä elämäni tuntui muistuttavan Lemmenlaivaa (vieläkö joku muistaa tämän sarjan?), jossa joka jaksossa esiintyvät vakituiset näyttelijät ja sitten ne vierailevat tähdet. Joskus tulin ”kotiin”, ja minua odotti jokin kiva yllätys. Japanilainen himokokkaaja oli valmistanut minulle erikseen vegaanisen aterian, puolalainen tyttö jättänyt minulle jäähyväislahjaksi olutpullon, norjalainen reissaaja soittanut kitaralla ranskankielisiä lauluja, hostellin Ryan Goslingin näköinen työntekijä tullut pitämään keittiöön seuraa ja saksalainen vegaanipariskunta kirjoittanut minunkin nimen ostamaansa vegaanijuustopakkaukseen. Välillä ajattelin, että voisin elää niin ikuisesti. Mutta viikonloppuja inhosin. Kun itse kaipasi eniten lepoa, niin talo oli aina täpötäynnä, eikä omaa tilaa ollut.

Täällä meininki on erilainen. Täällä virailevat tähdet ovat harvassa. Ihmiset asuu täällä. Joillakin on Ikean säilytyslaatikot sänkynsä alla tai itse hankitut hyllyt. Eräs poika asui täällä vuoden. Aina samat kasvot päivästä toiseen. Muistuttaa ehkä enemmän opiskelija-asuntolaa tai TE-keskusta, sillä suurin osa on WH-matkailijoita, jotka etsii töitä. Hostellin osoite käy jopa viralliseksi asuinosoitteeksi. Niin mekin saatiin hankittua pankkitili ja Medicare-kortti. Nyt en yhtään ihmettele ilkeitä ohjelappusia, sillä emme oikein ole ”asiakkaita”, olemme asukkeja, ja kun yhdessä pienessä talossa asuu iso porukka, täytyy olla säännöt.  Toinen ero Puola-kokemukseen on hostelliasukkaiden homogeenisyys. Kun Puolassa oli ties minkälaista tarinaa ja ihmistyyppiä, niin täällä, vaikkakin ollaankin eri kansallisuuksia, niin varmaan 90 % on Wh-reissaajia. Keskustelut koskevat lähinnä työnhakua. Kokemuksia ja vinkkejä jaetaan ahkeraan. Ehkä liikaakin. Emme ole Lauran kanssa hakeneet vielä yhtäkään työtä, ja meihin alkoi jo tarttumaan yleinen fiilis, että työn saaminen on suuren työn takana. Aina välillä joudumme muistuttamaan toisiamme, että emmehän ole vielä lähettäneet yhtäkään hakemusta, ja muutenkin ollaan oltu täällä vasta viikon.   

Ihmisten tarinoita kun kuuntelee, niin koulutettujen nuorten tilanne Euroopassa tuntuu olevan melkein yhtä masentava kuin Suomessakin. Monet tulevat tänne, kun eivät tutkinnollaan tee mitään, ja kun kokemustakaan ei ole, niin ei kukaan ota töihin. Espanjalainen reissaaja kertoi, että tilanne on huomattu Australiassakin, sillä samasta työstä ei enää makseta niin hyvin, koska tiedetään, että epätoivoisia  eurooppalaisreissaajia maassa kyllä riittää. Täytyy kuitenkin olla onnellinen siitä, että on asunut maassa, jossa ei ole TV:n dubbaamista, sillä varsinkin eteläeurooppalaisiin verrattuna meillä on paljon parempi kielitaso. Jotkus joutuvatkin ottamaan täällä englannin kielen tunteja. Siinä he yrittävät sitten tasapainoilla, kielenopiskelun, työnhakemisen, työntekemisen ja reissailun välillä.

Vielä ei työnsaantimahdollisuuksista ole mitään omia kokemuksia, mutta toivon, että jatkossa olisi jotain positiivista kerrottavaa. Ensi viikolla lähdemme vähän pohjoisemmaksi asumaan yhden perheen luo tekemään muutama tunti töitä päivässä asumista ja ruokaa vastaan, yritetään siellä sitten aloittaa vihdoin se työnhakukin. Ollaan luettu, että kun farmille hakee töihin kannattaa laittaa sporttinen kuva. Harkittiin kokeilla lihasten piirtämistä korostamista meikeillä optisen harhan aikaansaamiseksi.  

Työ ja raha Matkat Työ