En tiedä, mitä kertoisin ystäväni häistä, joita siis vietettiin pari viikkoa sitten Ukrainan Karpaateilla. Ne olivat niin hullut, hauskat ja kauniit, etten osaisi edes sanoin kuvailla ja vaikka osaisin, niin sitä olisi vaikea uskoa todeksi kuitenkaan. Ei haittaa, vaikken menisi koskaan naimisiin, sillä olen varma, että kaksi viikkoa sitten koin sekä elämäni häät että parhaimmat bileet ikinä.

Häät olivat aika kaukana siitä, mihin Suomessa on totuttu. Toisaalta mitkään perinteiset ukrainalaiset häät eivät myöskään olleet kyseessä. Häät kestivät kolme päivää, ja koko ajan oli jotain ohjelmaa ja tekemistä.  Oli taikuria, akrobaatteja, tulishow’ta, mystisiä olentoja, pulloja heittelevää baarimikkoa, bilettämistä aamuseitsemään asti ja ties mitä!

Hääkutsussa ohjeena oli laittaa päälle mukavat vaatteet sekä matalapohjaiset kengät. Jo silloin tiesin, että häät tulevat olemaan makuuni. Vielä kolme tuntia ennen hääseremonian alkua vuokrattiin kaverin kanssa polkupyörät ja lähdettiin ajalemaan kyläteitä ja ihailemaan vuoristomaisemaa. Kun tilaisuuden alkuun oli enää pari tuntia, päätettiin kääntyä jo takaisin, vaikka niissä maisemissa olisi tehnyt mieli jatkaa pyöräilyä pimeään saakka. Siinä paluumatkalla punaisena ja hikisenä 30 asteen kuumuudessa polkiessa oli todella vaikea uskoa, että on kohta menossa häihin.

Aamun tullen myös häätyylini muuttui hieman. Inspiraationa toimi metsänpeikko.

Ukrainaksi häät on”vesillya”, mikä on todella lähellä sanaa hauskaa tai hauskanpitoa. En tiedä, onko näillä sanoilla oikeasti etymologista yhteyttä, mutten keksi parempaa sanaa kuvailemaan näitä häitä. Ne eivät olleet unohtumaton kokemus pelkästään hääparille, vaan varmasti jokaikiselle paikallaolijalle.

”Onnellisuus alkaa täällä”

Häissä yhdistyi niin ukrainalaisia kuin yleisiä länsimaisia hääperinteitä sekä aimo annos mystisisyyttä ja satumaisuutta. Viimeinen päivä vietettiin kuitenkin täysin ukrainalaisten perinteiden mukaisesti. Naimattomana naisena sain osallistua motanka-nuken tekemiseen. Perinteiden kunnioittamisen lisäksi oli nuken tekemiseen muitakin motiiveja. Nuken uskotaan nimittäin tuovan tuovan rakkautta ja onnea. Kyllä, kiitos! Otan molemmat! Oikeastaan nukke tuo mitä vaan, mitä tekijä toivoo. Eräänlainen hyväntahtoinen woodoo-nukke. Tosin perinteisen uskomuksen mukaan sitä ei saa tökkiä neulalla, koska silloin nukkeen saattaa sujahtaa mukaan myös jotain pahoja ajatuksia. Motanka tehdäänkin pelkästään kietomalla ja solmimalla lankaa. Teon aikana täytyisi keskittyä miettimään, mitä toivoo rakkaudelta/elämältä/ihan miltä vaan. Sanasta ”motaty” eli kietoa tulee nuken nimikin.

Tuli siis naurettua, tanssittua, tutustuttua uusiin ihmisiin, nähtyä uskomattomia juttuja. Takaisin kotiin toin kasan unohtumattomia muistoja sekä kaverin, jonka pitäisi tuoda elämääni vielä lisää onnea ja hyviä asioita, ja joka kuuleman mukaan parantaa lisäksi kaikki tauditkin. Oikeasti, mitä muuta olisin voinut pyytää?