Jokunen aika sitten yritin tehdä zapiekankaa. Lopputulos oli maukas, mutta kamalan kaukana alkuperäisversiosta. Asia jäi kaihertamaan mieltä. Vähän samanlaista, kun musiikissa: vaikka cover-versio olisi paljon parempi, niin tekee silti mieli kuunnella se alkuperäinen biisi. Oli siis yritettävä zapiekankaa uudestaan. 

Toisessa yrityksessäni päätin suosiolla käyttää valmista kaupan vegaanijuustoa. Yleensä yritän välttää prosessoidun ruoan ostamista, mutta koska omat juustovalmistustaitoni ovat vielä (!) olemattomat, niin menin siitä, mistä aita on matalin. Ja tämä synnyttikin aivan loistavan idean! Mietin, että oispa ihanaa, jos olisi olemassa sellaisia kivoja vegaanijuustojakauppoja, jossa voisi ostaa itsetehtyjä, terveellisiä, tuoreita, säilöntäaineettomia vegaanijuustoja. Täällä Puolassahan on edelleen paljon perinteisiä pieniä kauppoja, esim. leipomoita ja liha- ja juustokauppoja. Miksei voisi olla vegaanijuustokauppaa? Ja sitten hoksasin, että tässä se on nyt, elämäni tarkoitus! Unelma! Ihan ikioma vegaanijuustokauppa. Siellä minä häärisin tiskin takana, leikkaisin siivuja maistiaisiksi, vaihtaisin kuulumisia asiakkaiden kanssa, ja tietenkin kehittelisin päivät pitkät erilaisia uusia vegaanijuustolajeja… Täydellistä!

Minähän kerroin jo aikaisemmin elämäntavoitteestani selvittää banaanikookoskakun reseptin. No, olen laittanut tämän tavoitteen jäihin joksikin aikaa. En ole kehdannut enempää kirjoittaa tästä kakkupakkomielteestäni, mutta olen edelleen käynyt ahkerasti Fukafe:ssa. Itse asiassa sen työntekijä on jo kutsunut minut kaveriksi Facebookissa. Viime kerralla yritin erittäin keskittyneesti syödä yhtä kerrosta kerrallaan, olla sekoittamatta makuja, ja koittaa tunnistaa, mistä kerrokset koostuvat. Silloin tavoitteeni koki pienen takaiskun – löysin uuden kerroksen! En ollut huomannut sitä aikaisemmin. Realiteetit tulivat muutenkin vastaan: Olen elämäni aikana leiponut ehkä kaksi kertaa kakkua, vegaanista kakkua en kertaakaan. Oikeastaan, en pääse edes jyvälle siitä, onko kakkupohja raakaa vai leivottua. Joten jätin kakkuhaaveet hetkeksi sivuun, ja keskityn jatkossa siihen, mitä paremmin osaan.

Oli pakko heti googlettaa, onko joku muukin saanut yhtä nerokkaan idean vegaanijuustokaupasta. Ja tietenkin on. Tässä nykymaailmassa on niin vaikea olla omaperäinen ja keksiä mitään uutta! Eräs mies Kaliforniassa on perustanut juuri sellaisen paikan, josta ehdin haaveilla ne kokonaiset 3 minuuttia ennen kuin googlen hakukone näytti tulokset. Mutta ei hätää! Keksin, että voisinkin mennä hänen myymäläänsä oppitytöksi ennen oman myymälän perustamista. Siellä elilisin Kalifornian auringon alla oppia kerryttäen. Välillä tekisin reissuja Meksikoon, söisin tuoretta guacamolea, joisin margaritaa, höpöttelisin espanjaa ja tanssisin salsaa yön pikkutunneille saakka (unelmissani siis pystyn valvomaan yli klo 23, enkä sammu yhden drinkin jälkeen). Tiedättekö, elämäni vegaanijuustomyymälän oppityttönä alkoi kuulostamaan erittäin houkuttelevalta. Itse asiassa, en keksi mitään fiksumpaakaan, mitä tekisin kohta (toivottavasti) tulevana kaksoismaisterina 🙂

Haaveilu. Ei siinä tarvitsekaan olla mitään järkeä. Siksi se on niin ihanaa.

P.S. Lisää zapiekanka-asiaa myös seuraavassa postauksessa