Perunaa perunoilla, kiitos!

En ole koskaan syönyt niin paljon ranskalaisia kuin mitä olen syönyt nyt viimeisen vuoden aikana Puolassa. Täällä on normaaleista ravintoloista vaikeaa löytää edes kasvisvaihtoehtoa, puhumattakaan vegaanisista sapuskoista. 

Kun kysyy, löytyykö kasvissyöjälle jotain, tarjotaan kalaa. Kun sanoo olevansa vegaani, sanotaan ei hätää, voidaan korvata liha kananmunalla. Hyvin usein siis päädyn ranskalaisiin – tuntuu kaikkein turvallisemmalta.

Kun kävimme vähän aikaa sitten Helin niemimaalla syömässä, 24 sivun (piti oikein tarkistaa!) ruokalistalta löytyi yksi kasvisateria. Välillä naurattaa, kun jossain hienommassakin ravintolassa natustelee ranskalaisia sormin. Ketsuppia muuten saa vain jos erikseen pyytää, useimmiten lisämaksusta.

Kerran kävimme työn puolesta vierailulla eräällä toisella paikkakunnalla. Ruokalassa oli tarjolla ainakin kolmea eri liharuokaa. Työkaveri kysyi keittiötyöntekijältä, että mitäs koleżankalle löytyis, hän kun ei syö lihaa. Työntekijät supattelivat hetken keskenään, ja sitten keksivät, että voin ottaa maksutta placki ziemniaczaneja eli perunalettuja. Pääruokana siis perunalettuja ja lisukkeena keitettyjä perunoita. Nam!

Tämä kohtaus elokuvasta Everything is Illuminated on tuntunut välillä pelottavan tutulta.

Toki vegaanius aiheuttaa hämmennystä muuallakin kuin Puolassa. Olen mm. syönyt Suomessa ”vegaanista” tacoa fetalla, ”vegaanista” pizzaa kahdella juustolla, ”vegaanista” piirakkaa kananmunalla, ”kasvissalaattia” kanalla Moskovassa ja tofua possulla Pietarissa. Viimeisin ällöttää edelleen. Possunliha oli ensimmäinen asia, mistä aikoinaan luovuin. Jotenkin olen aina tuntenut possuja kohtaan vahvaa sympatiaa, ja onhan ne myös erittäin fiksuja eläimiä. Vähän sama kun söisi koiraa, ja kuka nyt koiraa haluaa syödä? Okei, kyllähän sitäkin syödään aika monessa maassa.

Joten juuripa näiden kokemusten takia suosin vegaani- ja kasvisravintoloita niin Puolassa kuin kaikkialla muuallakin.